Asuintalomme takapihalle ilmestyi viime vuonna iloisen keltainen muovinkeräyslaatikko. Olin jo kiikuttamassa pönttöön loppuunleikittyjä leluja ja rikkinäistä ahkiota, kun päätin vielä tarkistaa, mitä keräysastiaan saakaan laittaa.

Muovinkeräyslaatikkoon saa laittaa vain pakkausmuovia, toisin sanoen myytävien tuotteiden mukana kotiin kulkeutuvia kääreitä, rasioita, pusseja ja pulloja. Esimerkiksi hammasharjat ja tyhjinä ostetut kukkaruukut eivät kuulu muovin­ke­räykseen vaan sekajätteeseen.

Suomen Uusiomuovin nettisivujen mukaan syy tähän hiukan epäloogisen tuntuiseen käytäntöön on pääosin lainsäädännössä, mutta myös muovimateriaaleissa.

Jos keräyslaatikkoon kipattaisiin kaikki muoviin viittaava, sekaan päätyisi sellaisiakin muovilaatuja, joita ei vielä pystytä laitoksissa lajittelemaan ja hyödyntämään. Massaan voisi kulkeutua myös esimerkiksi lelujen mukana SER- jätteeseen kuuluvaa elektroniikkaa.

Muovin kuluttajapakkauksia on kerätty vuodesta 2016 lähtien. Keräystehokkuus on kasvanut, mutta vielä on parantamisen varaa. Arvion mukaan pakkausmuovijätettä syntyy kotitalouksissa henkilöä kohti 13 kiloa vuodessa, mutta vuonna 2019 muovin erilliskeräyksen saalis oli vain 3,7 kiloa asukasta kohti. Aivan liian moni jogurttipurkki, shampoopullo ja voirasia eksyy edelleen sekajätteeseen ja sieltä poltettavaksi.

Puhtain paperein ei muovirumbasta selviä Fortumkaan, jonka muovinjalostamolla Riihimäellä keräysjäte käsitellään. Ylen MOT-ohjelma paljasti jokin aika sitten, että Fortumin antamat luvut kerätyn muovin kierrättämisestä ovat virheellisiä. Väitetyn 75 prosentin sijaan uusiotuotteiden raaka-aineeksi päätyikin vain 37 prosenttia muovijätteestä, loput poltettiin.

Uutinen ei ole kovin rohkaiseva, mutta ei kannata lannistua. Pakkausmuovien järkevä kierrätys säästää sekä energiaa että raaka-aineita.

Mitä muovinkeräykseen?
Katso lähimmät muovinkeräyspisteet sekä lajitteluohjeet Uusiomuovi.fi.