Punarinnat saapuivat tänä vuonna Etelä-Suomeen kertarysäyksellä. Muuttoa pitkään pidätellyt takatalvi kasasi linnuille muuttopaineita, ja kun väylä aukesi ja olosuhteet sallivat saapumisen, asiat etenivät vauhdikkaasti.

Rannikolle saapuneet punarinnat levittäytyvät yllättävän nopeasti pesimäreviireillleen, vaikka niiden ruokatarjonta ei vielä ole parhaimmillaan. Espoolaiseen pihapiiriimme punarinta saapui torstaina 12. huhtikuuta. Jo heti varhain seuraavana aamuna punarinnan heleä tiuku soi aamuhämärässä. Oli ihan pakko vilkaista yöpöydän kelloa. Se vahvisti aloitusajaksi klo 04.25. Punarinta sai taituroida yksinoikeudella kymmenen minuuttia, sen jälkeen, siis klo 04.35, aamukuoroon liittyivät mustarastas, räkättirastas ja sinitiainen.

Punarinta välttelee mielellään katseita tiheiköissa puun alaoksalla tai pensaassa istuen, mutta uskaltautuu nurmikolle, polulle tai pihatielle hyönteisravintoa etsiessään. Arka lintu lennähtää häirittäessä varjoihin, josta se usein varoittelee lajitovereitaan hätäisellä tiksutuksella.

Mutta laulustaan punarintakin tunnetaan. Edesmennyt ornitologian edelläkävijä Olavi Hildén tiesi mistä puhui kuvaillessaan punarinnan laulua Pohjolan linnut värikuvin II – teoksessa (Otava 1963) näin: ”Kaunis ja tunnelmallinen laulu on kristallinkirkkaiden juoksutusten ja väräjävinä helmeilevien äänien herkkää, haurasta sävelkudosta, johon sekoittuu vähemmän puhtaita, kitiseviä ääniä.”

Voiko sen paremmin sanoa? Arvioi itse, ja kuuntele ääninäyte alta.

Äänite: Hannes Tiira