Tuttu uimaranta tai mökkijärvi paljastaa uuden puolen itsestään, kun kurkistaa pintaa syvemmälle.

Jotkin otukset, kuten kotilot, viettävät pinnan alla koko elämänsä. Toisille vesielämä kuuluu toukkavaiheeseen, eivätkä ne palaa sukelluksiin sieltä kerran noustuaan. Sellaisia ovat esimerkiksi sudenkorennot ja vesiperhoset.

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen hydrobiologi Antti Haapala kertoo, että rantavyöhykkeeltä voi löytää myös muun muassa päivän- ja koskikorentojen toukkia sekä vedessä eläviä kovakuoriaisia.

”Kasvillisuusrikkailla ja soisilla rannoilla sudenkorentoja voi olla suhteellisesti enemmän. Kivillä kasvavat päällyslevät taas houkuttelevat kotiloita.”

Jos eläimistöä malttaa seurata monena kesänä, otukset voivat kertoa järviveden muutoksista.

Kotilot ovat kalkkikuorisia, eivätkä siksi kestä hapanta vettä. Niiden lisääntyminen voi siis tarkoittaa, että happamoitunut vesistö palautuu. Häviäminen taas viittaa vastakkaiseen suuntaan. Jos karu järvi rehevöityy, monet selkärangattomat alkavat runsastua.

Haapala muistuttaa, että rannan elämää täytyy tarkkailla aina samalla tavalla ja samassa paikassa, jos mielii vertailla vuosien välistä vaihtelua.

”Sää saattaa vaikuttaa eläimiin paljon enemmän kuin mökkijärven kunto. Hirveän tuulisella kelillä tai alkukesällä havainnointia ei kannata tehdä.”

Elämä pinnan alla muuttuu kesän edetessä. Vesikasveihin ilmestyy munaryhmiä, toukat kiipeävät pintaan ja saavat siivet selkäänsä.

Kesän kulkua on hauska seurata, mutta ympäristömuutosten seurantaan tarkkailuajan täytyy olla joka kerta sama.

”Järkevintä se olisi loppukesällä tai vaikka vielä alkusyksyllä”, Haapala sanoo.

Vinkki! Itämeren rannalla kesää viettävä voi osallistua tiedeprojektiin, jossa selvitetään, mitä selkärangattomia eläimiä rakkolevän eli rakkohaurun seassa lymyää. Ohjeet löytyvät sivustolta kukasyorakkolevaa.com.