Aiemmin otaksuttiin, että ojitus vaikuttaa kanalintuihin erityisesti siten, että poikaset hukkuvat ojiin. Nyt tiedetään, että poikaset eivät edes ehdi kuoriutua, sillä pedot pistelevät munat poskeensa. Teeri pesii varvikossa usein puun suojassa nuorissa metsissä ja avohakkuilla. Suolla pesät ovat metsien reunoilla. Teeri munii munan noin puolessatoista päivässä. Kymmenen munan munimiseen kuluu aikaa 12–13 päivää, minkä jälkeen naaras alkaa hautoa. Haudonta kestää 25 päivää. Pedoilla on siis runsaasti aikaa löytää munapesä.

Jyväskylän yliopiston tutkijan Gilbert Ludwigin mukaan ojitetuilla alueilla kanalintukato on ojittamattomia suurempi juuri petojen vuoksi.

”Luulin, että ojien vaikutus näkyy poikaskatona, mutta ei. Se näkyy pesuekatona.”

Kun peto löytää munapesän, koko poikue on mennyttä. Kuoriutuneet poikaset ovat paremmassa turvassa. Ne lähtevät hyvin pian pesästä ja piiloutuvat vikkelästi. Vaikka peto tulisikin, se ei yleensä saa koko poikuetta tuhottua.

Ojien pirstomilla alueilla petojen saalistus on todennäköisesti tehokkaampaa kuin muualla. Kettu, näätä, varis ja korppi ovat suurimpia pesien tuhoajia. Pedot seuraavat ojia, sillä ojan reuna on puuton ja sitä pitkin on helppo kulkea.

”Keski-Suomessa yli 30 prosenttia metsäpinta-alasta on ojitettu ja tutkimillani soidinalueilla jopa puolet”, Ludwig sanoo. ”Teeri pesii sekä ojitetuilla että ojittamattomilla mailla yhtä halukkaasti.”

Ludwig teki yksilötason tutkimuksia teerellä mutta uskoo, että ojituksen vaikutus on sama metsolla. ”Kenties myös riekkokannan kehno tilanne Etelä- ja Keski-Suomessa johtuu tästä syystä,” hän spekuloi