Olen retkeillyt usealla vuosikymmenellä Pallas-Ylläksen kansallispuistossa. Ihaillut ja nauttinut vanhojen metsien ainutlaatuisesta luonnosta ja puhtaasta ilmasta, vihellellyt kuukkeleille ja hiihdellyt riekkojen jäljillä.

Nykyään luonnossa koettuja hienoja hetkiä varjostaa kuitenkin koko ajan kalvava huoli. Samanlainen ahdistus tuntuu vaivaavan myös monia harrastustovereitani.

Olin nuorena optimisti. Asiat näyttivät menevän pikkuhiljaa parempaan suuntaan, ja oli tunne, että niihin oli mahdollista vaikuttaa jos oli aktiivinen. Kun jokin aiheutti huolta, suunnan korjaus oli vain päätöksentekokysymys. Nykymenossa on se vahva tunne että ruori ei ole enää oikein kenenkään käsissä seilatessamme kohti epävarmaa tulevaisuutta.

Iän karttuessa huomaa konkreettisesti luonnon muutoksen omien havaintosarjojen avulla. Pallas-Ylläs on paikkana minulle rakas, ja suhtaudun siihen kuin lapseeni. Olen koko ajan huolissani. Pelkään huomaavani muutoksia.

Tänä vuonna Pallas-Ylläksen vanhat metsät olivat taas vähän erilaisia kuin vuotta aiemmin. Kuusenkäpyjä oli todella niukasti, ja käpytikat sekä käpylinnut sen myötä kateissa. Sulapaikat olivat kortilla, ja saukko oli kierrellyt kaukana metsässä avovettä etsimässä. Lunta oli melko vähän, tykkylunta ei ollenkaan. Kuusikelojen naavat heiluivat kuivina tuulessa.

Metsässä oli huolestuttavan hiljaista. Yli tunnin kiikaroinnin jälkeen löytyi metsäretken ainoa lintulaji: ryhmä taviokuurnia lenteli ja supisi hiljaa matalissa suonreunakuusissa.

Vanhoja luonnonmetsiä on jäljellä todella vähän, Pallas-Ylläskin on alueellaan ympäristöstä selvästi poikkeava saareke. Vanhan metsän tasapaino on hauras ja herkkä, se heilahtaa helposti peruuttamattomalle uralle.

Nyt huolellani on uusi nimi: Hannukainen. Kolarin kunnan virastotalolla esitellään (lue lobataan) Hannukaisen kaivoshanketta useassa eri tilaisuudessa kevään aikana. Teemat ovat niin tuttuja vanhoista kaivoscaseista että kulmat menevät ihan itsestään kurttuun: prosessi, vesistövaikutukset, melu- ja pölyvaikutukset, maisemavaikutukset ja aluetalousvaikutukset.

En ole järin uskovainen mies, mutta mieleen hiipii raamatullinen lause: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.