Kun olin pieni, kävin isän kanssa usein Etelä-Hämeessä pienessä kyläkaupassa. Kil-kil-kaupaksi sitä sanottiin, koska ulko-oven päällä oli pieni katos ja sen vieressä tiuku, joka kilisi iloisesti kun kauppaan astui sisään.
Sisällä arvokkaasti pukeutunut rouva sipsutti takahuoneesta myyntitiskille. Alkoi kaupanteko.

”Hyvää päivää. Tulin hakemaan ruisleipää”, isä aloitti. ”Sitä ei juuri nyt ole, mutta meillä olisi erinomaisia korppuja.” ”Tarvitsisin myös porkkanoita”, isä jatkoi. ”Ne ovat nyt loppu, mutta tässä olisi juuri maasta nostettuja perunoita”, rouva jatkoi myyntipuheitaan.

Niin sitä lähdettiin, vähän hämmentyneinä, korppujen ja perunoiden kanssa. Päivän ruokalista piti miettiä uudelleen.

Nyt, melkein viisi vuosikymmentä myöhemmin, ajelehdin muiden työmatkalaisten kanssa ison marketin hyllyväleissä. Olo tuntuu kiireiseltä, ilman syytä. Ehkä kiireen tuntu tarttuu sadoista muista arkiaskareitaan toimittavista.

Ostoslistani on lyhyt. Paprikaa, paahtoleipää, maitoa ja vessapaperia. Neljän tuotteen keräämiseksi kävelen kaupassa lähes puoli kilometriä.

Liikuntahan on hyvästä, ei siinä mitään. Mutta ne loputtomat moninkertaisesti pakattuja tuotteita pursuavat tiskit ja hyllyt jotka tuntuvat kaatuvan päälle kun sukkuloi niiden välissä. Mietityttää kuka kaikki ne tuotteet ostaa? Varmaan joku ostaa, koska muuten niitä ei olisi tarjolla.

Kil-kil-kauppa ja jättimarket ovat kuluttamisen ääripäät. Kultainen keskitie voisi tässäkin olla paras. Lähikaupat ovatkin taas trendi. Aukioloaikojen pidentäminen saattaa entisestään lisätä niiden suosiota.
Kaupan ylisuuri yksikkökoko palvelee kauppiasta, ei kuluttajaa. Tuotteiden jakelu- ja kuljetuskustannuksista osa on siirretty kuluttajille, jotka kantavat ostokset kotiinsa – autollaan.

Ylisuuret tilat suorastaan vaativat ylisuuren valikoiman. Pitkälle jalostettujen turhuustuotteiden myötä syntyy kasapäin pakkausjätettä, hävikkiruokaa ja jopa terveysongelmia.

Ihmisen kokoinen lähikauppa on ihanneratkaisu. Pieniin tiloihin mahtuu vain tarpeellinen, kävely tai pyöräily kotoa kauppaan tarjoaa liikuntaa ilman autoilun päästöjä, eikä kylmäketjun katkeaminenkaan uhkaa lyhyellä matkalla. Lähikaupassa myös lasten ja vanhusten on helpompi suoriutua ostoksistaan.
Mutta täytyy tunnustaa, että kaipaan Kil-kil kauppaa. Ne korput olivat hyviä…