Yhteiskunnat palaavat koronan jälkeen tilanteeseen, jossa vieläkin isompi kriisi vaatii välittömiä toimia. Onko silloin säästämisen aika? Vai pitäisikö säästämistä siirtää aikaan, jolloin iso kriisi eli ilmastonmuutos alkaa olla uskottavasti hallinnassa edes suunnitelmien, saati toteutusten valossa? Ilmastonmuutoksen kyljessä isoja satsauksia tarvitaan myös eliökadon ehkäisemiseen.

Ekosysteemien hyvinvointi ja monimuotoisuus kietoutuvat erottamattomasti ilmastonmuutokseen. Luonto säätelee ilmastoa, ja siksi merten, metsien, soiden ja viljelysmaan ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen ovat välttämättömiä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Monimuotoisuuden suojelu on tehokkaimmillaan siellä, missä monimuotoisuusarvo on luonnollisesti korkea. EU:n tuore 2030 monimuotoisuusstrategia tähtääkin muun muassa siihen, että kaikki EU:n jäljellä olevat vanhat metsät suojeltaisiin. Myös soiden suojelu on ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta olennaista. Parhaiden kohteiden tunnistamista helpottaa pian aloittava Suomen ekosysteemiobservatorio, joka kokoaa tietoalustan ekosysteemien tilan seurantaan ja arviointiin.

Parhaimmillaan koronaelvytystä, ilmastonmuutoksen torjuntaa ja monimuotoisuuden suojelua voidaan edistää samaan aikaan. Mutta kuten EU:n strategiassa todetaan, pelkkä sääntely ja tiedonkeruu eivät enää riitä. Tarvitaan tahtoa, rahaa ja toimintaa. Mittakaavaa pitää kasvattaa, koko yhteiskunta on saatava mukaan. Monimuotoisuus ei saa jäädä muiden ilmastosatsausten varjoon. Se olisi kohtalokas virhe.

Vihriälän talousraportissa kiikarit on tarkennettu liian lähelle. Olisi lyhytnäköistä pitäytyä 90 prosentin velkasuhteessa nyt, kun pitäisi tehdä merkittäviä investointeja tulevaisuuteen, ja muutkin maat turvaavat sitä myös velkarahalla. Hatunnosto hallitukselle: helppoa ei ole ollut, eikä yhtään helpompaa ole luvassa. Innostavia haasteita kyllä riittää.