Päiväperhosten määrän vuosittaiset vaihtelut ovat rajuja, ja siksi on vaikea saada kuvaa siitä, mihin suuntaan koko lajiston ja toisaalta yksittäisten lajien kannat ovat kehittymässä. Juuri julkaistu kirja Perhoslaskijan matkassa 1991–2023 -kirja (Flammula Oy) kuvaa muutoksia, joita on koettu Kimmo Saarisen ja Juha Jantusen perhoslaskentalinjalla Joutsenon Korvenkylässä. Ansiokkaat vakioidut laskennat 33 vuoden ajalta paljastavat ilmastonmuutoksen vaikutuksia päiväperhosiin.

Sään ailahtelevuus ja äärisäät tuottavat alueellisia eroja perhoslajien esiintyvyyteen. Yhden kesän epäonnistuminen jälkeläistuotossa heijastuu seuraa­vien kesien perhosmääriin. Kesällä 2023 tuli itsekin todettua silmiinpistävä ero esimerkiksi Uudenmaan ja Pohjois-Karjalan perhosmäärissä. Helsingissä perhosia sai hakemalla hakea, kun Kiteellä perhoset lensivät hämmästyttävän runsaina. Syitä lienee monia, mutta vuonna 2022 toukokuu oli ollut Helsingissä sateinen ja kesä muuten kuivahko, kun taas Joensuussa päinvastoin: toukokuussa satoi niukasti, mutta kesä–heinäkuussa sekä lämpöä että sadetta riitti yllin kyllin. Viimeisen kohtalonniitin Helsingin perhosille tuotti kesän 2023 kuivuus: kesäkuussa 2023 Helsingin sademäärä jäi kahdeksaan prosenttiin 1991–2020 keskiarvosta, kun se Joensuussa oli tavanomainen.

Villistä sääruletista huolimatta jotkut yleiset lajit ovat sinnitelleet yllättävänkin hyvin. Joutsenon Korvenkylän laskentalinjalla lähes joka vuosi tavatuista lajeista runsastuneita on 26 lajia ja vähentyneitä 24. Kovimmassa nousukiidossa linjalla ovat idänniittyperhonen, pikkukultasiipi, pihlajaperhonen ja virnasinisiipi. Huolestuttavasti vähentyneitä ovat muun muassa keltaniittyperhonen, ruskosinisiipi, ketohopeatäplä ja ketokultasiipi.

Koko maata ajatellen todellista selviytymistaistelua käydään tietyissä elinympäristöissä: erityisen uhattuja ovat monet tuntureiden, soiden ja ketojen päiväperhoset. On joskus arvioitu että monikin uusi päiväperhoslaji voisi pitkällä aikavälillä levittäytyä Suomeen ilmaston lämmetessä. Voi kuitenkin olla, että ailahtelevat säät ja heikkenevät elinympäristöt eivät tarjoakaan riittävän tasaisia oloja kuin harvoille lajeille.