Itämeri on alkanut elpyä. Hyviä merkkejä on näkyvissä monin paikoin. Yhdyskuntien ja teollisuuden ravinnepäästöjä on saatu kuriin. Suomenlahden vesi on kirkastunut, näkösyvyys kasvanut ja rakkolevä palannut rantavesiin. Suolapulsseja tarvittaisiin lisää helpottamaan syvänteiden heikkoa happitilannetta. Peltojen kipsikäsittelystä odotetaan apua maatalouden fosforipäästöjen vähentämiseen.

Kun vielä saataisiin kalakannat kuntoon ja lisää isoja petokaloja pitämään särkikalakantoja tasapainossa! Kalastuksen sääntely on puhuttanut Suomessa monella suunnalla. Turskan ja kuhan kohdalla puhutaan samasta asiasta: lisääntymisen ja elinvoimaisten kantojen turvaamisesta. Kalat pyydetään liian pieninä, ja isoimpia yksilöitä ei malteta laskea takaisin mereen lisääntymään ja tervehdyttämään kalakantaa.

Tutkijoiden esittämät pyyntikoko­suositukset lobataan kumoon, vaikka juuri niiden kautta ammatti­kalastuksenkin toimintaedellytykset paranisivat. Kuha pyydetään neljäsataagrammaisena, ja samaan aikaan ihmetellään miksi merenlahdilta nousee vain särkeä ja lahnaa. Suolapulssien jälkeen turskakin saattaisi palata Suomen rannikoille, jos sitä ei Itämeren eteläosissa kalastettaisi liian tehokkaasti ja alaikäisenä.

Kalastusjärjestöille ja ammattikalastajille täytyykin heittää vinkiksi: alkakaa ihmeessä ajaa omia etujanne ja ryhtykää vaatimaan esimerkiksi kuhan pyyntikokoon tutkijoiden esittämiä ala- ja ylämittoja. Liian voimakas ja liian pieniin petokaloihin kohdistunut kalastus johtaa kalaston rakenteen vääristymiseen. Pienisilmäisillä verkoilla kalastuksen seurauksena perinnöllisesti nopeakasvuisimmat kalat pyydetään pois ennen kuin ne ovat ehtineet lisääntyä.

Tämä jalostaa kalakantaa väärään suuntaan. Saaristomerellä tämän tutkijoiden varoittaman muutoksen on jo osoitettu tapahtuneen. Jos kuhakannan perimä pääsee laajalti muuttumaan, vahinko ei enää ole helposti korjattavissa. Nyt siihen vielä voisi vaikuttaa.

Tutkijoiden esittämä 45 sentin alamitta takaisi sen, että myös nopeakasvuisimmat kuhat ehtisivät kutemaan ainakin kerran ennen saaliiksi joutumistaan, ja isompien yli 70-senttisten kalojen vapauttaminen varmistaisi kalakannan perimän monimuotoisuuden säilymisen. Ruotsin Hjälmaren-järvellä kuhan alamitta nostettiin 40:stä 45:een senttiin ja verkon alinta silmäkokoa 50 millimetristä 60:een vuonna 2001. Tämän seurauksena aiempien vuosien keskisaalis, 59 tonnia, lähes kolminkertaistui 153 tonniin vuosina 2001–2007. Kuhien keskikoko saaliissa nousi puoleentoista kiloon. Nyt ruotsalaiset ammattikalastajat ovat jo ehdottaneet alamitan nostoa 50 senttiin.

On outoa että Suomessa alamittojen nostoa vastustavat juuri ammattikalastajat ja heidän etujärjestönsä, vaikka kalastajat itse hyötyisivät eniten kalakantojen vahvistumisesta pitkällä aikavälillä.

Itämerikalastus