Pääkirjoitus: Suojelu Suomessa ei aina riitä
Suojelu ja asennemuutokset ovat auttaneet kurkea. Jaksolla 1984–2017 kanta seitsenkertaistui Etelä-Suomessa ja kolminkertaistui Pohjois-Suomessa. Kuva: Jari Kostet
Paikantimet ja seurannat ovat viime vuosikymmenien aikana mullistaneet tietämyksemme lintujen muuttoreiteistä ja talvehtimisalueista. Kun alueet ja reitit tunnetaan, se mahdollistaa linnuille tärkeiden ruokailu- ja talvehtimisalueiden täsmäsuojelun. Mutta vain teoriassa…
Moninaiset ovat uhat suomalaistenkin pitkän matkan muuttajien reiteillä ja talvenviettopaikoilla. Vitsauksina ovat kemikaalit, taudit ja muuttolintujen pyynti. Luonnon ääni -podcastsarjamme uusimmassa jaksossa saaristolintututkija Martti Hario kertoo erittäin uhanalaisen selkälokin lohduttomasta alamäestä. Syitä lajin heikkoon poikastuottoon on monia, monet kotimaista perua. Merkittävimpiä on kuitenkin selkälokkien talvehtimisalueiltaan Tansaniasta ja Ugandasta tuliaisena tuoma tuhti kuorma rasvakerrokseen kertyvää hyönteismyrkky DDT:tä.
Luonnon ääni -podcast jakso 7: Mitä kuuluu selkälokki?
Esimerkiksi Ugandassa, kuten monissa muissakin Afrikan maissa, tehdään työtä muuttolintujen hyväksi. NatureUganda tekee suojelutyötä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Mutta lajeja, biotooppeja, haasteita ja valistustyötä riittää. Afrikan maissa kohtaavat sekä paikallinen pesimälajisto että kymmenet sinne talveksi muuttavat lintulajit.
On täysin ymmärrettävää, että siivekkäissä NatureUgandan ensisijaisena huolena ovat paikalliset uhanalaiset lajit, kuten vastikään uudelleen löydetty ugandankutoja Ploceus spekeoides. Selkälokkia ja ihmisiäkin uhkaavan DDT:n käytön rajoittaminen malarian koettelemassa maassa vaatisi jatkuvan laajan valistuskampanjan. Sellaisen toteuttaminen on paitsi työlästä, ennenkaikkea kallista.
Juuri nyt kehitysyhteistyötä ajetaan alas hetkellä, jolloin maailmassa on ilmastonmuutoksen ja luontokadon myötä yhä enemmän haasteita ja tehtävää. Tukea kipeästi tarvitsevia kohteita riittää, mutta esimerkiksi päiväntasaajan Afrikan talvehtimismaita olisi autettava sekä taloudellisesti että asiantuntija-apua tarjoten, mikäli mielimme torjua luontokatoa ja kohentaa omien pitkän matkan muuttajiemme, kuten selkälokin tilannetta. Suojelu Suomessa ei aina riitä.