Riistakamerat ja kakkojen keruu ovat apuna, kun Varsinais-Suomessa selvitetään, miten metsästys vaikuttaa valkohäntäkauriiden lisääntymiseen.

Väitöskirjatutkija Jenni Poutanen Turun yliopistosta on syksyn kuluessa levittänyt Loimaalla metsään 36 riistakameraa ja kulkenut kahden avustajan kanssa keräämässä kauriiden kakkoja. Näillä kahdella keinolla hän pyrkii selvittämään, kuinka paljon alueella elää kauriita ja mitä sukupuolta ne ovat.

Hyvin onnistuessaan kummastakin menetelmästä voisi tulla väline, jolla metsästystä suunnitellaan ja kauriskannan elinvoimaa pidetään yllä.

Huoli perimän kapenemisesta
Metsästäjien vuonna 2012 kaatamiin valkohäntäkauriisiin perustuneesta tutkimuksesta tiedetään, että pukki joutuu naarasta helpommin metsästäjän tähtäimeen. Sama ilmiö tunnetaan hirvillä, ja siihen on looginen syy – naarasta, jolla on vasat, ei saa ampua.

”Sillä on henkivakuutus”, Poutanen sanoo.

Hirvieläinkannoista poistuu siksi paljon uroksia jo ennen lisääntymisikää, vaikka ne olisivat kannan perinnöllisen laadun kannalta hyvin tärkeitä. Niiden pitäisi päästä jatkamaan sukua.

Dna:ta ja passikuvia
Aiemmassa pro gradu -työssään Poutanen selvitti, sopiiko kakkojen keruu susilaumojen koon arviointiin. Metsästäjien talvella keräämistä kakoista eristettiin dna:ta, ja laji, sukupuoli ja yksilö tunnistettiin. Menetelmä on nyt Luonnonvarakeskuksen käytössä.

”Susilla homma toimi kuitenkin ehkä aavistuksen paremmin kuin valkohäntäkauriilla, varmaan siksi, että oli talvi ja kakat olivat jäässä. Jos on lämmintä ja sataa, dna hajoaa nopeammin”, Poutanen kertoo.

Kauriille kokeillaankin dna-menetelmän tukena riistakameroiden käyttöä.

”Urokset voidaan tunnistaa sen perusteella, minkä malliset sarvet ovat ja kuinka paljon niissä on piikkejä”, Poutanen kertoo. ”Jos naarailla on arpia tai väripoikkeamia, myös ne voidaan erottaa toisistaan, muuten ei.”

Pullonkaulasta pulpahtanut tulokaslaji
Valkohäntäkauris on Suomessa tulokaslaji, jonka kannan kasvu alkoi vuonna 1934 vain neljästä yksilöstä, yhdestä uroksesta ja kolmesta naaraasta. Ne tuotiin Yhdysvaltain Minnesotasta Laukon kartanon maille.

Miksi tällaisen lajin perimästä pitäisi kantaa huolta?

”Laji on nyt kuitenkin täällä, ja siitä on tullut Suomessa toiseksi tärkein riistaeläin heti hirven jälkeen”, Poutanen vastaa.

Hän kirjoittaa itse valkohäntäkauriista syväluotaavaa juttua, joka julkaistaan 21. lokakuuta Suomen Luonnon #muutos-verkkolehdessä.

dnaperimäriistakameravalkohäntäkaurisvalkohäntäpeura