Toivottavasti jokaisella on sellainen, oma mielipaikka luonnossa, jonne tahtoo palata aina uudestaan. Siellä mieli rauhoittuu, virkistyy ja olo kohenee. Mielipaikan voimaannuttava vaikutus piirtyy esiin myös kyselymme vastauksista, joita saimme yli 300. Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille.

Eniten mielipaikkamainintoja sai metsä. Se saattaa olla vastaajasta riippuen kuusimetsä, mäntymetsä, kaupunkimetsä, mökkimetsä, sienimetsä, marjametsä, lähimetsä tai oma metsä.

Mielipaikka-kyselyymme vastasi yli 300 henkilöä. Eniten mielipaikka-mainintoja sai metsä, toiseksi eniten meren- tai järvenranta.

 
”Vehreässä sammalmetsässä, sateen jälkeisenä päivänä. Siellä on isoja, vanhoja puita, polveilevaa maastoa, lampareita, suonsilmiä ja kallioita. Sakeaa ja avaraa sopivassa suhteessa. Linnunlaulua, hirvien ja jänisten jälkiä, sieniä ja marjoja. Mieleni rauhoittuu, on helpompi ja kevyempi hengittää, rypyt otsalla tasoittuvat, jännitys niskassa laukeaa. Hymy levenee, silmätkin nauravat.” Näin kuvaili omaa mielipaikkaansa ja sen vaikutusta Tuula Sjöstedt Nurmijärveltä.

”Mielipaikkani on kotini lähimetsä Helsingin Pornaistenniemessä.” – Saara Peisa, Helsinki

 
Espoolainen Marja Salenius on löytänyt oman aarrepaikkansa kaupunkimetsästä:
”Glimsinjoen luontopolulla Espoossa on suuria puita, kääpiä, sammalta, kaurahalmetta ja kosken solinaa, korkeuseroja… Olen haltioissani tästä lähellä olevasta luontohelmestä. Tunnen irtautuvani arjesta ja kaupungista. Olen vienyt ystäviäni ihastelemaan tätä aarretta.”

”Glimsinjoen luontopolulla Espoossa on suuria puita, kääpiä, sammalta, kaurahalmetta ja kosken solinaa, korkeuseroja…” – Marja Salenius, Espoo

 
Toiseksi eniten mielipaikkoja on rannoilla. Järvien, lampien, jokien, purojen ja meren rannat houkuttelevat aistimaan avaraa maisemaa, ihailemaan rantakallioita sekä auringonlaskuja ja -nousuja.

”Paikka on Joensuun Kuhasalossa, niemessä Pyhäselän rannalla. Siellä on kauniita ruskeita ja pinnaltaan epätasaisia kallioita, kaunis ranta ja näkymä järvelle, jota reunustaa vastarannalla metsä. Paikan kauneus lumoaa ja saa unohtamaan arjen huolet. Mieli lepää tässä kauniissa ympäristössä ja saa olon tuntumaan rauhalliselta, seesteiseltä ja virkistyneeltä. Olen käynyt rannalla jo useita kertoja eri vuodenaikoina ja eri yhteyksissä, enkä koskaan usko kyllästyväni käymään siellä. Nytkin voisin heti lähteä viettämään aikaa sinne”, kirjoittaa Johanna Kosloff Kaavilta.

”Meri tyhjentää mielen ja vie stressin pois. Se on lähes uskonnollinen kokemus.” – Marika Mäkinen, Vantaa

 
Yksin, mutta ei yksinäinen

Moni lataa akkuja ja irrottautuu arjesta mökillään. Mökin lähiluonto ja usein vesistön läheisyys ovat sielläkin tärkeitä elvyttäviä tekijöitä.

Lotta Lehtinen Kärsämäeltä suuntaa mökille Kuusamoon: ”Pieni erämökki ilman mukavuuksia Kuusamossa vanhan kuusimetsän keskellä pienen järven rannalla. Nukuttaa hyvin, työhuolet ja stressi unohtuu, mieli lepää.”

”Mökillä rentoudun, lataudun… Saan ideoita, selvitän ajatuksiani… Elämän vaikeina hetkinä tirautan metsässä männynrunkoa vasten itkut, jatkan matkaani vähän kevyempänä ja viisaampana. Metsä antaa vastauksia”, kuvailee mielipaikkaansa Anna Kujala Keminmaalta.

”Mökki Iisalmessa on rauhoittava paikka.” – Kalle Asikainen, Iisalmi

 
Usealle mielipaikkaan liittyy vahvasti myös yksinolo, ei kuitenkaan yksinäisyys.

”Mikä tahansa metsä, kunhan ei ole muita ihmisiä. Imen valtavasti energiaa luonnonrauhasta. Mikään lenkkipolku ei käy, vaan pitää olla rehti mehtä, mieluiten umpimehtä. Täällä Itä-Suomessa niitä piisaa. Välitön rauha, mieli lepää ja harmit katoavat. Saisipa sitä fiilistä, tuoksua, oloa säilöön purkkiin”, pohtii Susanna Kontkanen Joensuusta.

”Vanhalla peltoaukeamalla pitää aina pysähtyä katsomaan avautuvaa maisemaa.” – Annu Keskinen, Mikkeli

 
Myös järvi- ja merimaisemat sekä muut aukeat ja korkeat paikat, joista avautuu upea näköala vetävät ihmistä puoleensa.

”Järvimaisema. Kuikan haikea huuto. Mänty- tai sekametsässä pieni nuotio ja nokinen kahvipannu. Salakarkit Ukin taskussa. Lapsuuden paras paikka oli Savossa, isovanhempien kesäpaikalla. Se on jäänyt pysyväksi mielipaikakseni. Kokemus turvallisuudesta ja kauneudesta. Että on osa suurta luontoa. Ettei ole yksinäinen, vaikka olisi yksin”, kuvailee Aija Viita Helsingistä.

”Metsässä tai metsälammella keho lepää ja akut latautuvat.” – Teuvo Tuominen, Padasjoki

 
Vesistönäkymien lisäksi tunturit, vaarat ja lakeudet asettavat ihmisen huolineen oikeaan mittasuhteeseen.

”Useimmiten sellainen paikka, josta näkee kauas ja tuuli tuntuu – meren ranta, vaaranlaki tai tunturi. Oman pienuuden ja luonnonvoimien suuruuden kokemus on tärkeä. Se suhteuttaa asioita ja mahdollistaa hetkessä elämisen”, kirjoittaa Kirsi Timonen Oulusta.

”Käsivarren Lapissa olo muuttuu seesteiseksi ja onnelliseksi, tuntureilla tulee myös vapauden tunne.” – Annette Brockmann, Siilinjärvi