Vesienkin nimistö on pohjoisessa moninainen. Siihen ovat vaikuttaneet sekä suomi että saame murteineen. Kirjoitusasu vaihtelee riippuen siitä, missä päin Lappia ollaan.

Kaltio sekä saivo tai saiva ovat lähteitä. Myös hete on yhdeltä merkitykseltään lähde. Näitä viileitä poteroita on aikoinaan käytetty väliaikaisina säilytyspaikkoina vaikkapa hilla- tai kalaämpärille.

Lompolo tai lompero on puron tai pienehkön joen kohta, joka on laajentunut lammeksi. Ne ovat usein hyviä kalapaikkoja.

Ärjyvämmästä päästä on köngäs, jyrkkä putous. Niva taas on virran kuohuva koskipaikka. Ison kiven takana on koste, tyyni katve lohikalan lymytä. Suuri virta on myös eno, esimerkiksi Könkämäeno Käsivarressa. Suvanto eli savu on järvimäinen kohta kosken alapuolella. Savukosken kunta on siis saanut nimensä suvannosta, ei tulesta tupruttavasta savusta.

Joki on johka ja siinä on usein monta mukkaa, mutkaa. Järvi on jauri tai jávri, esimerkiksi Luobmusjávri Karigasniemellä.

Lue sarjan aiemmat osat:

Osa 1: Tuttuja sanoja
Osa 2: Tuntureita on monenlaisia
Osa 3: Retkeilyä pohjoisessa
Osa 4: Pohjoisen linnut
Osa 5: Lohenpyyntiä Tenolla
Osa 6: Pohjoisen puut
Osa 7: Eläinten liikkeet