Lumi natisee jalkojen alla ja marraskuun aurinko paistaa kuin helmikuisena talvipäivänä konsanaan, tosin hieman matalammalta vain. Hangessa aivan polun vieressä kulkee pienet jäljet, kenelleköhän lie kuuluvat?

Talven tulo saa tututkin retkikohteet näyttämään lumipeitteisinä aivan uusilta. Yksi tällaisista paikoista on Oulun Pilpasuo, josta kannattaa lähteä nauttimaan talvisenakin päivänä.

Pilpasuon laaja, lähes ojittamaton suoalue sijaitsee Itä-Oulussa, vajaan parinkymmenen kilometrin päässä keskustasta. Erilaisia suotyyppejä sieltä on laskettu jopa 23, ja alue kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -suojelukohteisiin.

Pilpasuolla retkeilijää opastavat erilaiset opastaulut ja reittimerkit.

Pilpasuolla kulkee kaksi retkeilyreittiä; kilometrin mittainen Lystireitti, joka sopii erityisesti lapsiperheille sekä pidempi Aistireitti, jonka seitsemän kilometrin matkalla pääsee tutustumaan hyvin koko alueeseen. Aistireitin varrelta löytyy tauluja, jotka kannustavat retkeilijää erilaisiin aistiharjoituksiin. Pysähdyspisteillä voi hiljentyä kuuntelemaan metsän ääniä, tunnustella puun kuorta tai testata tasapainoaistiaan puunrungolla.

Aistireitillä pitkokset kuljettavat retkeilijää läpi metsien ja soiden.

Aistireitillä vuorottelevat polut ja pitkospuut, ja matkanteko on kevyestä lumipeitteestä huolimatta sujuvaa. Pilpasuolla luonto on hyvin monipuolista ja retkeilijä pääsee nauttimaan kuivan kangasmetsän ja rehevän kuusikon lisäksi tervalepiköstä ja sulan maan aikaan jopa hiekkadyyneistä. Tasaisin väliajoin pitkokset sukeltavat metsästä laajoille suoaukeille, joissa pääsee ihailemaan upeita suomaisemia. Puolessa matkassa Aistipolkua retkeilijää odottaa laavu, joka antaa hienot puitteet evästauolle suon laidalla.

Laavulla voi nautiskella eväitä ja samalla nauttia hienoista suomaisemista.

Aistireitillä kannattaa pysähtyä Ala-Korkiakankaan muinaisrannalle. Nykyään paikalla on louhikko, joka tuhansia vuosia sitten kohosi pienenä saarena merestä. Nykyisin paikka nousee 55 metriä merenpinnan yläpuolelle. Louhikossa on myös ihmisen kokoamia kiviröykkiöitä, joiden alkuperästä ei ole tietoa. Talvella louhikko jää lumipeitteen alle, mutta muodostelmat erottuvat hangenkin altakin.

Pilpasuo houkuttelee myös lintuharrastajaa, vaikka talvella olosuhteet lintujen bongaamiseen eivät olekaan parhaimmillaan. Monipuolinen luonto tekee suoalueesta lintujen suosikin, ja Pilpasuolla voi törmätä useisiin pikkulintuihin, metsäkanalintuihin, kurkiin, tikkoihin ja pöllöihin. Uhanalaisista linnuista siellä viihtyvät muun muassa ampuhaukka ja tiltaltti. Nisäkkäistä orava, hirvi, jänis, kettu, näätä sekä kärppä kulkevat alueella.

Aistireitti kohtaa Lystireitin lumisen Pahalammen rannalla.

Pilpasuo on vaikuttava kaikkina vuodenaikoina ja retkeilijälle se tarjoaa erilaisia elämyksiä läpi vuoden. Lumipeitteisellä suolla hurmaa metsän rauha, eläinten jäljet lumessa sekä valkeat maisemat. Useita puita koristaa naavaparta ja ilma tuntuu talvipäivänä raikkaalta, vaikka ollaan melko lähellä kaupunkia. Syksyllä suolle kannattaa lähteä ihastelemaan ruskaa, kesällä ja keväällä taas nauttimaan kukkivasta luonnosta. Pilpasuolla ihastuttavat kesäisin muun muassa vaaleanpunainen suokukka, valkeakukkainen vaivero sekä kookas kurjenjalka.

Oulusta Pilpasuolle ajaa alle puolessa tunnissa ja perille löytää helposti. Katso reittiohjeet ja lue lisää Pilpasuosta Oulun kaupungin sivuilta.