Poimintoja luonnosta: Vaellus tuo pähkinänakkelit lintulaudoille
"Kokeilin pienellä määrällä lintujen talviruokaa, että maistuuko kyseinen malli. Tuntui maistuvan. Tämä pähkinänakkeli lensi tinttien mukana, ja ne tyhjensivät kourallisen linnunruokaa hetkessä parempiin nokkiin. Pähkinänakkeli kävi piilottelemassa lähipuihin oman annoksensa”, kirjoittaa kuvan Suomen Luonnon Havaintokirjaan lähettänyt Jesse Eilola. Kuvan lintu on europaea-alalajin koiras.
Poimintoja luonnosta
Sarjassa perehdytään ajankohtaiseen luontohavaintoon ja tarinaan sen takana.
Oululaisen Jesse Eilolan piharuokinnalle saapui maanantaina erikoinen vieras tiaisparven mukana. Viirunaamainen pähkinänakkeli herkutteli tarjoomuksilla ja kävi kiikuttamassa osan läheisiin puihinkin, kuvaaja kertoo Havaintokirjassa.
Samaan näkyyn voi nyt törmätä muillakin pihoilla. BirdLife Suomen mukaan pähkinänakkeleilla on kehkeytymässä runsain vaellus kolmeenkymmeneen vuoteen.
”Pelkästään Hangon lintuasemalla on reilussa kahdessa viikossa havaittu 140 pähkinänakkelia”, kertoo viestintäasiantuntija Jukka Hintikka.
Vertailun vuoksi: tavanomaisena vuonna lintuasemalla havaitaan enintään joitain kymmeniä nakkeleita koko syksyn aikana. Tuolloin nähdyt linnut kuuluvat tyypillisesti europaea-alalajiin, kun taas parhaillaan vaeltavat linnut ovat enimmäkseen asiatica-alalajia.
”Nyt on kyse nimenomaan itäisistä, Venäjällä pesivistä nakkeleista, jotka ovat lähteneet liikkeelle.”
Eilolan pihaan saapunut lintu on europaea-alalajia, sillä sen kupeella on runsaasti punaruskeaa. Alalaji pesii Fennoskandiassa sekä Venäjän länsiosissa. Kuvan yksilö ei ole välttämättä tullut kovinkaan kaukaa, sillä lähin pesintöjen keskittymä löytyy Kemin ja Tornion liepeiltä.
Suomen pesimäkanta painottuu kolmeen suuntaan: Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen alueelle, Kaakkois-Suomeen sekä Kemin ja Tornion alueelle.
Pähkinänakkelien ja -hakkien suurvaellukset osuvat yksiin
Tänä syksynä lintujen tarkkailijat ovat saaneet nautiskella myös pähkinähakkien vaelluksesta Venäjältä halki Suomen. Nämä kaksi lajia vaelsivat rinta rinnan myös edellisenä huippuvaellusvuonna 1995.
”Joko ne liittyvät toisiinsa, tai sitten se on melkoinen yhteensattuma”, Hintikka pohtii.
Luonto nyt: Pähkinähakit vaeltavat jälleen – käynnissä on suurin vaellus kolmeenkymmeneen vuoteen
Pähkinähakin tämänsyksyinen vaellus liittyy siperiansembran heikkoon siemensatoon, mutta samankaltaisista nimistään huolimatta nämä kaksi lajia eivät kilpaile samasta ravinnosta.
”Nakkeli on samantyyppinen sekasyöjä kuin tiaiset. Se syö esimerkiksi hyönteisiä, joita se etsii menemällä puunrunkoja ylös ja alas.”
Hintikka kertoo, että nakkelit liikkuvat usein juuri tiaisten mukana, mitä Eilolan kertomus havainnollistaa hyvin.
Kumpikin lajeista vaeltaa Suomeen itärajan takaa, mutta niiden lähtöalueita ei tunneta tarkasti, eikä siis tiedetä, tulevatko ne juuri samoista paikoista. Hintikan mukaan vilkas vaellus kertoo monilla lintulajeilla hyvästä pesimäkesästä.
”Varmaankin sekä hakilla että nakkelilla on ollut hyvä pesimätulos jollain alueella. Onko se sama vai eri alue, sitä on mahdotonta sanoa. On ihan mahdollista, että kyse olisi samasta alueesta, jolla syystä tai toisesta on ollut kaikki kunnossa pesintää varten.”
Syksyn vaellus on voimakas, muttei yllä vuoden 1995 tasolle
Hintikka kertoo, että tuplavaelluksen toistuminen on noussut usein puheeksi maastossa lintuharrastajien kesken. Hänkin muistaa edellisen syksyn, kun samat lajit lähtivät liikkeelle.
Tuolloin Hangon lintuasemalla laskettiin ennätykselliset 123 pähkinänakkelia päivässä, eli lähes saman verran kuin kuluneiden kahden viikon aikana yhteensä.
”Olin silloin viisitoista. Muistan, kun Malmin hautausmaalla saattoi kerralla nähdä kaksikymmentä hakkia pomppimassa sembramäntyjen juurella. Samaten kun kävelin Vuosaaressa viisisataa metriä bussipysäkiltä kotiin, näin parhaimmillaan viisi nakkelia.”
Kumpikaan laji ei tänä syksynä yllä vuoden 1995 lukemiin, mutta meneillään on kuitenkin runsain vuosi sen jälkeen.
Missä pääsee seuraamaan pähkinänakkelin vaellusta?
Sympaattinen ja kaunis laji kiinnostaa lintuharrastajia. Jos mielii nähdä nakkelin muuttolennossa, kannattaa suunnata rannikolle niemen kärkeen, vinkkaa Hintikka.
”Hanko on selkeästi Suomen paras nakkelipaikka. Muutto keskittyy sinne, koska linnut välttävät meren yli menoa.”
Etenkin sisämaassa kannattaa tarkkailla lintujen ruokintapaikkoja, sillä vaellusinnon hiipuessa pähkinänakkelit pysähtyvät mieluusti tarjottujen eväiden äärelle.
”Vuoden 1995 vaelluksen jälkeen niitä oli vähän joka ruokinnalla. Meidänkin pihallamme kävi silloin alkutalvesta kaksikin eri nakkelia”, Hintikka kertoo.
Vilkkaan vaelluksen jälkeen nakkeleita näkyy lintulaudoilla tavanomaista runsaammin koko talven, ja moni jää myös seuraavana kesänä pesimään Suomeen.
”Menee varmaankin vielä hetki, ennen kuin ne asettuvat aloilleen. Vielä tällä hetkellä tuntuu siltä, että niillä on meno päällä.”
Pähkinänakkeli on helpointa äkätä äänen perusteella, sillä pieneksi linnuksi se on varsin kuuluva. Tyypillisimmin korviin tarttuu vaeltajan terävä, kuikuttava kutsuääni.
Pähkinänakkeli
Tuntomerkit: Pää ja selkä siniharmaat, vatsa valkoinen. Nokasta silmän yli niskaan kulkee musta juova. Lyhyen pyrstön alla on punaruskeita höyheniä. Suomessa tavataan kahta alalajia, asiatica ja europaea. Näistä ensimmäisellä on valkoinen juova silmän päällä sekä selvästi vähemmän punaruskeaa kuin jälkimmäisellä.
Ravinto: Selkärangattomat eläimet, siemenet ja pähkinät. Kiipeilee taitavasti puiden rungoilla ravinnonhaussa. Tekee talven varalle ruokavarastoja ja vierailee lintulaudoilla.
Lisääntyminen: Kolopesijä, luonnonkoloissa. Muuraa pesäaukon mahdollisimman pieneksi petojen varalta. Munii huhti–toukokuussa 6–8 munaa, naaras hautoo.
Levinneisyys ja runsaus: Suomen pesimäkanta on kasvanut 2000-luvulla ja on jo lähes 400 paria. Pesimäkanta painottuu kolmeen suuntaan: Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen alueelle, Kaakkois-Suomeen sekä Kemin ja Tornion alueelle. Lajin elinympäristöjä ovat puistot, pihamaat ja lehtometsät.
Tiesitkö? Ei mieluusti pesi linnunpöntöissä, vaan hyödyntää esimerkiksi tikkojen ja tiaisten kovertamat kolot.
Kuvan europaea-alalajin pähkinänakkelin tunnistaa naaraaksi, sillä punaruskea väri ei ole yhtä kontrastikas kuin koiraalla. Kuva: Hannu Rämä / Vastavalo
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.