Kun lapioin hiekkaa rannasta, sieltä lähti uimaan noin kymmenen sentin mittaisia matomaisia otuksia. Pian ne kaivautuivat taas hiekkaan. Mitä ne olivat?

Sisävesien rantavesissä elää monenkin lajin matomaisia yksilöitä, esimerkiksi oikea mato eli rantaliero, hevosjuotikas ja nahkiaisen tai pikkunahkiaisen toukka. Havaintopaikka ja otusten käyttäytyminen tuovat minulle mieleen, omienkin havaintojeni perusteella, nahkiaistoukat eli kansanomaiselta nimeltään likomadot.

Kiinni saadun likomadon voi ulkonäöstä tunnistaa nahkiaiseksi, vaikka sen suu ja pää ovatkin erilaiset kuin aikuisilla. Likomatojen tavallisin elinympäristö ovat virtaavien vesien matalat hiekka- ja liejupohjaiset alueet. Pikkunahkiaisen toukkia on tavattu myös muun muassa lampien ja järvien hiekkarannoilta läheltä puronsuita tai lähdepitoisilta paikoilta.

Pohjaa pengottaessa häirityt ja vapaaseen veteen joutuneet toukat kaivautuvat nopeasti takaisin pohja-aineksen sisään. Paikoin toukkia voi olla hyvinkin runsaasti eli kymmeniä yksilöitä neliömetrillä.

Ne ovat usein hyvin erikokoisia, koska pikkunahkiaisen toukkavaihe kestää viisi–kuusi vuotta. Tuona aikana se kasvaa 12–17 sentin mittaiseksi. Tämän koon saavuttaneet toukat aloittavat syksyllä muodonvaihdoksen. Aikuiset pikkunahkiaiset kutevat seuraavana keväänä ja kuolevat kudun jälkeen.

Kuva nahkiaisista: Alexander Francis Lydon /Wikimedia Commons

nahkiainen

Joululahjaksi hetkiä ja retkiä luonnossa!

Kuksa sekä lehti käteen ja luontoon: Suomen Luonto -lehti johdattaa seikkailuun ja metsän siimekseen piilotetun tiedon äärelle.

Joulutarjous: lehti+digi vuodeksi 63,50 €