Sanotaan, että särkikalat rehevöittävät vesistöjä. Mihin tämä perustuu? Tuottavatko särkikalat vesistöjä rehevöittäviä aineita? Pärjäävätkö särkikalat muita paremmin rehevöityneessä vedessä?

Särkikalojen heimoon kuuluvat muun muassa lahna, pasuri, ruutana, salakka, suutari, särki ja säyne.

Vesistöjen rehevöityessä särkikalat pärjäävät muita paremmin. Tämän ovat rehevöityneiden vesien äärellä asuvat ja kalastusta harrastavat havainneet. Särkikalojen saalismäärät ovat kasvaneet ja osuus kokonaissaaliista koetaan usein muuta pyyntiä haittaavaksi.

Särki tuntuu menestyvän parhaiten useimmissa rehevöityneissä vesissä. Vesien kunnostusta tavoittelevissa tehokalastuksissa särkisaalis on yleensä runsain. Tosin joissain järvissä myös lahnojen tai salakoiden osuus saattaa olla huomattava. Särkeä ei kuitenkaan ole kaikissa rehevöityneissä vesissä, varsinkaan pienissä järvissä ja lammissa.

Monet särkikalat ovat sopeutuneet tulemaan toimeen paljon kasveja kasvavissa, sameissa ja melko vähähappisissakin vesissä. Toisaalta särkikala se on mutukin, joka viihtyy vain puhtaissa, hapekkaissa vesissä.

Särkikalojen aineenvaihdunta ei poikkea muiden kalojen aineenvaihdunnasta, ja niiden eritteet koostuvat ravinnon sulamattomista jäännöksistä, aineenvaihduntatuotteista ja vedestä. Kalat palauttavat vesistöön ravinteita, mutta osa jää myös niiden kudoksiin. Särkikalojen luustossa ja kudoksissa on muiden kalojen lailla muun muassa fosfori- ja typpiyhdisteitä, jotka ne saavat ravinnostaan.

Samoin kaloihin rikastuu ravintoketjun kautta monia ympäristömyrkkyjä, jos niitä on joutunut vesistöön.

Väitteet siitä, että särkikalat rehevöittävät vesistöjä, perustuvat ainakin kahteen keskeiseen tekijään.

Ensinnäkin rehevöityneen vesistön eräänä tunnusmerkkinä on kesäinen sinilevien massaesiintyminen. Levää syövien kookkaiden eläinplanktereiden määrä kasvaa ravinnon runsastuessa, mutta iso särkikanta taas käyttää näitä eläinplanktereita tehokkaasti ravinnokseen. Levien luontaisten torjujien määrä siis vähenee.

Toiseksi särkikalat ovat ravinnonetsinnässään melko tehokkaita vesistön pohjaan kertyneiden ravinteiden kiertoon palauttajia pöyhiessään pohja-aineksia.

Särkikalojen niskaan ei voi kaataa sitä, että vesistöjen ravinnepitoisuudet ovat kasvaneet. Se johtuu maa- ja metsätalouden sekä haja-asutuksen ja kaukokulkeutumisen tuottamista suurista ravinnemääristä.