Miten kaikille ilmassa lenteleville pääskyille riittää ruokaa? Kuinka paljon ilmassa oikein lentelee hyönteisiä?

Siinäpä kiintoisa kysymys! En tiedä, että ilmameren hyönteismassasta olisi tehty mitään kokonaisarvioita ainakaan Suomessa. Hyönteisten riittävyydestä pääskyille ei liene myöskään esitetty arvioita. Tervapääskyn ravintoa on tutkittu ottamalla poikasilta emojen niille tuomia hyönteispalloja.

Teknisesti ilmameren hyönteismassaa voisi ehkä arvioida säätutkan ja korkean maston huippuun kiinnitettyjen tuulihaavien avulla. Lentokoneistakin on kerätty näytteitä, joskaan ei Suomessa. Vaikka siis mittauksiin perustuvaa vastausta kysymykseen ei pysty antamaan, yleisiä päätelmiä voidaan tehdä.
Ilmassa olevien hyönteisten määrä vaihtelee totta kai vuodenajan ja sään mukaan.

Niin paljon uskallan heti sanoa, että huhtikuusta lokakuuhun, aina kun sää on hyvä, kaikilta niityiltä ja muilta lämpimiltä paikoilta nousee aamusta lähtien ilmaan suurin määrin hyönteisiä.

Suurimpana syynä lähtöihin on nuorten hyönteisten leviämispyrkimys, vaeltaminen. Nousevat ilmavirtaukset eli termiikit edistävät suuresti hyönteisten nousua. Näissä nousuissa lähtee liikkeelle myös hämähäkkejä, jotka purjehtivat seittinsä varassa. Elävää joukkoa liikkuu parhaimmillaan kolmen-neljän kilometrin korkeuteen asti, korkeammalla alkaa jo olla liian kylmää.

Vedet ovat loputon ilmameren hyönteislähde. Järvien, lampien, purojen ja merenlahtien pohjamudassa elää hyvin tiheässä varsinkin surviaissääskien ja muiden kaksisiipisten sekä päivänkorentojen toukkia. Kuoriutuessaan koteloista aikuiset lähtevät parveilemaan, ja niitä voi olla ilmassa sumumaisina tihentyminä.

Muurahaisten parveilulennot voivat myös täyttää ilman hyönteisravinnolla. Tällaisissa tilanteissa lokit ja tiiratkin tulevat saaliinjaolle.

Hyönteisiä voi ajelehtia ilmassa paljon myös pitkien vaellusten seurauksena. Niinpä koivukirvoja saapui Suomeen Valko-Venäjän tienoilta suorastaan lauttoina toukokuussa 1988. Mukana oli viljoille vaarallisia tuomikirvoja. Kirvojen tulo havaittiin ensin tutkan monitorista. Syyskuussa 2001 taas Etelä-Venäjältä Suomeen kulkeutui 30 vaeltajaperhoslajin pölly mukanaan useita meille uusia lajeja.

Ilmameren hyönteiset voivat siis olla paikallista alkuperää tai pitkiä matkoja liikkuvaa hyönteismassaa. Varsinkin pitkämatkalaiset voivat olla ilmassa yötä päivää.
Kaiken kaikkiaan voidaan arvella, että maan, kasvillisuuden ja vesien yhdessä tuottama lentävä biomassa on niin suuri, ettei sen riittävyydestä pääskyille ja tervapääskylle ole epäilystä. Ennemmin kysymys on sopivista säätiloista, jolloin hyönteismassa on liikkeellä.

Ilmameren saalistajat ovat opportunisteja, eteviä käyttämään antoisat tilanteet hyväkseen. Pääskyt painuvat matalapaineen aikana lähelle veden pintaa, missä ilmeisesti silloin on eniten lentäviä hyönteisiä, varsinkin juuri kuoriutuvia surviaissääskiä.

Tutkasta on joskus nähty tervapääskyjen saalistavan niin korkealla, että nostojen kuljettamien hyönteisten täytyy tulla niille kuin tarjottimella, puoliksi pakastuneina.
Kerran taas ihmettelin, miksi tervapääskyt tulivat saalistamaan pienen rinneniityn ylle. Huomasin metsää vasten vaaleita hyönteisiä, sitten tuli aina tervapääsky ja kuului naps. Näytteestä paljastui, että niityllä parveili kaskaslaji Athysanus argentarius, joka ei ole kaikkein runsaslukuisimpia lajeja.

hyönteiset