Maailman vanhimmaksi elänyt kataja on löydetty Utsjoelta Suomen Lapista. Se saavutti 1647 vuoden iän ennen kuin menehtyi vuonna 1906. Katajan ikä laskettiin vuosilustojen perusteella.

”Kataja löytyi muutaman kilometrin päästä Kevon tutkimusasemasta”, sanoo tutkimusaseman johtaja Otso Suominen Turun yliopistosta.

”Tutkimusryhmä kävi ottamassa vanhoista katajista kiekkonäytteitä alun perin 2021 ja palasi viime kesänä uudelleen.”

Kunnioittava katse alas: tässä on maailman vanhimmaksi elänyt kataja. Se on myös maailman vanhimmaksi elänyt pensas. Kataja aloitti kasvunsa rautakaudella, ja oli 500-vuotias viikinkiajan alkaessa. Photo courtesy of Marco Carrer

Suomisen mukaan jo vuoden 2021 näytteestä saatiin ennätyskatajan iäksi yli 1200 vuotta. Vuonna 2024 tähän saatiin yli 400 vuotta lisää, kun näytekiekko irrotettiin aivan tyveltä.

Tutkijoilla oli Metsähallituksen lupa näytteenottoon.

”Ei tapahtunut vahinkoa kun kataja oli jo kuollut”, sanoo Suominen.

Katajatutkimus julkaistiin tammikuussa arvostetussa Ecology-tiedejulkaisussa. Sen ensimmäisenä kirjoittajana on tunnettu dendrokronologi, professori Marco Carrer Padovan yliopistosta.

”Valitsimme Kevon, koska se on pohjoisin asema Euroopassa”, hän kertoo Suomen Luonnolle.

”Sinne päästyämme Otso ehdotti sopivaa näytealuetta ja osui juuri oikeaan.”

Maailman vanhimman katajan elinvuodet ajoittuvat vuosille 260–1906. Suomen historiassa oli katajan varhaisvaiheessa rautakausi, ja esimerkiksi viikinkiaika alkoi vasta kun se oli 500-vuotias. Suomalaiskataja on samalla maailman pisimpään ikään yltänyt vuosilustoista määritetty pensas ja pitkäikäisin milloinkaan vuosilustojen perusteela ikämääritetty puuvartinen kasvu Euroopassa.

Maailman vanhin kataja eli vuosina 260–1906. Kelo muistuttaa pitkästä elämästä. Photo courtesy of Marco Carrer

Tutkijat löysivät Kevolta viisi vähintään tuhatvuotista katajaa, joiden kaikkien kasvu oli jo päättynyt. Elossa olevista Utsjoen katajista vanhin oli 991-vuotias vuonna 2021, ja syntynyt vuonna 1031.

Ruotsin Abiskosta tutkimus paljasti kaksi yli tuhatvuotista elävää katajaa. Norjasta, Islannista ja Grönlannista löytyi ”vain” 300-500 -vuotiaita katajia.

Marco Carrer arvioi, että Lapissa voi olla vielä nyt löydettyä pitkäikäisempiä katajia.

”Sanoisin että melkein varmasti. Otamme näytteitä lähinnä kuolleista katajista. Kun olimme Kevolla toista kertaa viime vuonna, löysimme monia hyvin vanhoilta näyttäviä katajia, mutta ne olivat elossa, emmekä kajonneet niihin. Tutkimme myös hyvin pientä osaa laajasta alueesta.”

Tutkijat ovat artikkelissa huolissaan arktisten ikivanhojen katajien kohtalosta, kun eteläinen kasvillisuus leviää kohti pohjoista. Ylipäänsä he toivovat, että vanhat pensaat saisivat saman huomion suojelussa kuin vanhat luonnonmetsät.

Ennätyskatajan löytyminen on esimerkki tutkimusyhteistyön voimasta. EU rahoittaa Interact-projektissa tutkijoiden vierailuita arktisen, pohjoisen ja Alppien alueen tutkimusasemilla. Suomesta mukana on ollut kahdeksan asemaa, nykysin neljä. Katajaprojekti vieraili Kevolla EU:n rahoittamana. Otso Suominen avusti hankkeessa, mutta ei kuulunut tutkimusryhmään.

Marco Carrerin mukaan ennätyskatajan löytyminen oli oikeastaan sivujuonne. Vuosilustoista voidaan analysoida ilmaston vaihtelua. Tutkijat ovat jo lähettäneet arvioitavaksi artikkelin routapäivien lukumäärästä Fennoskandiassa viimeisen tuhannen vuoden aikana.

Suunnitelmissa on myös selvittää, voiko vuosilustoista jäljittää hyönteisten massaesiintymisiä. Kun hyönteistoukat ovat koivujen parissa, syntyy ravinnesysäys, joka erottuu katajan kasvussa. Myös varjostus vähenee, kun mittaritoukat syövät tunturikoivujen latvustoa.

”Kevolla näkyy hyvin todennäköisesti kolme massaesiintymää viimeisten 500 vuoden aikana”, kertoo Marco Carrer.

Suomalaiskatajan ennätyksestä on uutisoitu Italiassa esimerkiksi La Repubblica-lehdessä ja Padovan yliopisto on tiedottanut siitä.

EDIT 27.2. klo 16. Korjattu katajan kasvuunlähtövuosi 240:stöä 260:een.