Tuomioistuin sai tuskin kumotuksi yhden kaivosyhtiö Mawsonin kairausluvan Lapissa, kun Tukes jo myönsi sille uuden.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi joulukuun 21. päivänä kanadalaisen kaivosyhtiö Mawsonin kairausluvan Lapin Mustiaapa-Kaattasjärven Natura-luonnonsuojelualueella.

Jo alkuvuodesta 2018 hallinto-oikeus oli keskeyttänyt kairaukset soilla, kun se kumosi turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin Mawsonille antaman luvan aloittaa työt valituksista piittaamatta.

Tukes on Suomen kaivosviranomainen, jossa kaivosyhtiöiden etua ymmmäretään. Malminetsintäluvat myös luonnonsuojelualueille irtoavat Tukesilta automaattisesti, ja yhtä automaattisesti mukana tulee lupa käynnistää työt heti.

Mustiaavalle annettu lupa oikeutti satoihin syväkairauksiin 1461 hehtaarin alueella, yli seitsentonnisilla koneilla.

 Tukesin päätöksestä valittivat Metsähallituksen Lapin Luontopalvelut, Lapin ELY-keskus ja Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri. Kaikki valittajat totesivat Mawsonin Natura-selvitykset perin puutteellisiksi.

Lapin ELY kritisoi jo hakemusvaiheessa ankarasti yhtiön Natura-arviota, ja esitti ettei lupaa myönnetä, ei ainakaan ennen kuin yhtiö on tehnyt kunnollisen selvityksen. Tukesissa tätä ei kuunneltu.

Hallinto-oikeus hyväksyi joulukuussa valittajien näkemykset: ”Natura-arvioinnin tulee perustua asianmukaisiin ja riittäviin selvityksiin. ELY-keskus ja Metsähallitus ovat katsoneet tehdyt selvitykset ja arvioinnit riittämättömiksi sekä Natura-arviointimenettelyn vielä keskeneräiseksi. Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella Natura-arvioinnin riittävyyttä tulisi tältä osin arvioida toisin.”

Kaksoisoperaatio

Edes valitusaika hallinto-oikeuden päätöksestä ei ollut kulunut umpeen, kun Tukes tammikuun 18. päivänä myönsi Mawsonille uuden luvan. Kaivosyhtiö oli pohjustanut tätä muuttamalla hakemustaan oikeudenkäynnin aikana.

Kun hallinto-oikeus oli jo kumonnut toimeenpanoluvan, yhtiössä todennäköisesti laskettiin myös varsinaisen luvan kaatuvan vajavaisten Natura-selvitysten vuoksi.

Tämä ja Tukesin myötämielisyys tuottivat viime vuonna hyvin oudon tilanteen: yhtä aikaa oli käynnissä kaksi oikeusprosessia, samasta Mustiaavan malminetsintäluvasta.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes vastaa Suomessa kaivoslain mukaisista luvista myös luonnoltaan arvokkailla alueilla.

Toisaalta Tukesin myöntämää ensimmäistä lupaa käsiteltiin hallinto-oikeudessa, ja samaan aikaan Tukes pyöritti lausuntokierroksella jo Mawsonin uutta hakemusta samaan kohteeseen.

”Metsähallituksen näkemys on, että Tukesilla ei ole toimivaltaa käsitellä valituksenalaista päätöstä koskevaa asiaa –- ennen kuin valituksenalainen päätös on saavuttanut lainvoiman”, kirjelmöi Metsähallitus viime lokakuussa.

”Tämä on turhauttavaa. Uuden hakemuksen muuttuneiden tietojen pohjana oli edellisen, hallinto-oikeudessa lainvastaisena kumotun luvan avulla ennen sen täytäntöönpanon kieltämistä tehdyt kairaukset. Käytännössä hallinto-oikeuden päätöksellä ei siis ole ollut prosessissa mitään merkitystä. Tämä vie uskoa järjestelmän toimivuuteen”, huomauttaa Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristölakimies Pasi Kallio. Kallio myös tviittasi asiasta tuoreeltaan.

Niinpä. Kairamaat 2-3, malminetsintälupa myönnetty 18.1.2019. Sama alue, josta hetki sitten saimme HaO:sta voiton. Mutta luonnollisesti uusi hakemus oli jo sisällä, ja sai nyt luvan ja täytäntöönpanon. En tiedä jaksanko enää edes lukea, ikiliikkuja toimii. #kaivoslaki #natura

— Pasi Kallio (@PasiKallio5) January 19, 2019

Uudessa päätöksessään Tukes katsoo Mawsonin muuttaneen oleellisesti tutkimussuunnitelmansa, ja täydentäneen riittävästi Natura-selvityksiään, jotta lupa voidaan myöntää. 

Lausunnonantajat näyttävät olevan aika lailla eri mieltä.

”... meneillään olevassa prosessissa hanketta koskevat tiedot on esitetty puutteellisesti muutoshakemuksessa. Hakemuksessa viitataan tutkimussuunnitelmaan joka ei kuitenkaan sisälly toimitettuun aineistoon… ”Hakemus ei täytä hallintolain ja kaivoslain vaatimuksia eikä hakemusta olisi tullut lähettää lausunnolle täsmentymättömänä ja ilman kyseistä selvitystä. Hyvän hallinnon vaatimukset eivät täyty”, moitti Lapin Luontopalvelut uutta hakemusta.

Luontopalvelut syyttää Mawsonia jopa suoranaisesta valehtelusta. Yhtiö väittää hakemuksessaan todenneensa luonnonsuojeluviranomaisten kanssa, etteivät jo tehdyt kairaukset ole heikentäneet suojeluarvoja.

Luontopalvelut oikaisevat:

”Luonnonsuojeluviranomaiset eivät ole yhtiön esittämällä tavalla todenneet, ettei heikentymistä ole aiheutunut, vaan katsoneet arviointimenettelyn puutteelliseksi.”

Natura-selvitystä arvostellaan yhä

Entäpä Mawsonin Natura-selvitykset tällä uusintakierroksella? Arviointi on päivätty viime toukokuussa, ja perustuu jo sitä ennen kairauspaikkojen osalta liian yleispiirteiseksi todettuun, aineistoon, tuomitsi Luontopalvelut marraskuussa antamassaan lausunnossa.

Ryöpytys jatkuu:
 ”Natura-arvioinnissa esitetyt tiedot luontoarvoista, joihin toiminta vaikuttaa, poikkeavat merkittävästi siitä, mitä arvion toimittamisen jälkeen tehdyt luontokartoitukset osoittavat”.

Yhtenä esimerkkinä Natura-arvion puutteista Luontopalvelut nostaa letot, joille Mustiaavan uhanalaislajit keskittyvät.

”Yhtiön keräämä luontotyyppiaineisto toimitettiin myös Natura-arvioinnin liitteenä paikkatietoaineistona. Tätä taustaa vasten on erikoista, että yhtiön päivittämän luontotyyppiaineiston sijaan Natura-arvioinnissa käytetään Metsähallituksen 14 vuotta vanhaa biotooppiaineistoa valintaa millään lailla perustelematta”.

Tällä on huomattava vaikutus arviointiin, Luontopalvelut huomattavat. Natura-arvioinnin mukaan letoilla olisi vain 26 kairauspaikkaa, mutta yhtiön omien luontotyyppiaineistojen perusteella letoille osuisi 56 kairauspaikkaa.

Mawsonin asiakirjat lyövät siis toisiaan korville. Natura-arviossaan se väittää rajaavansa kokonaisuudessaan kairausten ja kulkemisen ulkopuolelle uhanalaisten lajien runsaimmat esiintymisalueet. Kairauskoneen pääkulkureitit kulkevat kuitenkin monin paikoin juuri tällaisten kohteiden yli.

Yhtiö ilmoittaa Natura-arvioinnissa, että erityisen arvokkaat elinympäristöt jätetään ”yksiselitteisesti toiminnan ulkopuolelle”.

Luontopalvelut huomauttaa kairauspaikkoja kuitenkin sijoitetun muun muassa lehtoihin, luhtaletoilla ja metsäkortekorpiin, ”jotka lienevät kaikilla mahdollisilla kriteereillä syväkairaustoiminnassa vältettäviä elinympäristöjä”.

Yhtiö onkin toimittanut elokuussa 2018 uuden toimintamallin, jonka mukaan kairaaminen arvokohteilla onkin mahdollista, vaikka Natura-arviossa väitetään aivan muuta.

Näin Metsähallituksen Lapin Luontopalvelut päätyi selkeään johtopäätöksen: ”Natura-arviointia ei voi pitää asianmukaisesti laadittuna”.

Valitusaika Tukesin päätöksestä ei ole vielä ummessa.

Mikko Niskasaari