Seurasin kesälomallani ladon seinustalla olevaa tuulihaukan pönttöä. Pöntössä oli kolme poikasta, joita emo kävi pikaisesti ruokkimassa. Kävikö emolintu vain oksentamassa ruokaa poikasilleen? Kun poikaset saivat siivet kantamaan, ne lensivät ladon katolle ja katosivat parin päivän sisällä. Pärjäävätkö poikaset itsenäisesti vai ruokkiiko emo niitä? Jos pesue hajaantuu metsään, miten emo löytää ne?

Petolinnut tuovat ravintoa pesälleen kynsissään. Työnjako perheen sisällä on se, että koiras vastaa saaliin pyynnistä ja naaras pesällä jakaa sen poikasille, joita se myös lämmittää. Koiras luovuttaa tullessaan saaliin naaralle sen pilkkomista varten. Poikasten kasvaessa naaraskin alkaa saalistaa.

Tuulihaukan tärkeintä ravintoa ovat myyrät ja muut pikkunisäkkäät. Myös pienemmät elävät kelpaavat: linnunpojat, sisiliskot ja hyönteiset, esimerkiksi heinäsirkat ja muut maanpinnalta löytyvät isot hyönteiset. Kysyjän havainnoista päätellen myyristä on ollut pulaa, ja haukat ovat joutuneet turvautumaan pienempiin saaliseläimiin, joita ei tarvitse pilkkoa ja jotka eivät erotu edes kiikarilla haukan kynsistä. Myös pieni poikasmäärä viittaa myyräkatoon – hyvinä myyrävuosina poikueet ovat suurempia.

Emot ruokkivat poikia pesästä lähdön jälkeen vielä pitkään, ja poikue pysyy koossa viikkokausia. Tuulihaukka hakee ravintonsa avomailta, myös harvapuustoisilta hakkuuaukioilta. Poikaset pyrkivät pysyttelemään saalistusmaiden reunapuissa tai puuryhmissä, joten metsään eksymisestä ei ole pelkoa.

Julkaistu alun perin Suomen Luonnossa 5/2016.