Yhä useampi haluaa tietää lisää ruoantuotannosta ja vaikuttaa siihen. Nyt pyritään ulos passiivisen kuluttajan roolista ja lähemmäs tuotantoprosessia.

Tuttava pysäyttää minut kaupungilla ja houkuttelee Rekon eli lähiruokarenkaan jakotilaisuuteen. Lähden katsomaan.

Rekon (lyhenne sanoista Rejäl Konsumption) tilaisuus on samalla pihalla joka toinen viikko.

Myyjät, lähiseudun viljelijät, kalastajat ja kanankasvattajat pyörähtävät paikalle pakettiautoineen. Pian paikalla on myös parikymmentä asiakasta.

Etukäteen Facebookissa tilatut tuotteet vaihtavat omistajaa, kysellään kuulumisia, joku tarkistaa, saavatko kanat ulkoilla päivittäin ja onko leipä luomua.

”Sertifioitua luomua ei välttämättä aina ole, mutta on olemassa paljon eettisiä tuottajia, joilla olot ovat samat kuin luomulla tai jopa paremmat”, sanoo Reko-aktiivi Riikka Paajanen.

”Tuottaja kertoo tuotannostaan ja kuluttaja kyselee häntä askarruttavat asiat. Siten kuluttajalla on selkeä käsitys siitä, mitä tuotetta ostaa”, sanoo Paajanen.

Rekon idea on hyödyntää alueen tuotantoa, ottaa huomioon ympäristö sekä vähentää mainontaa, pakkauksia ja kuljetuksia. Elokuussa Rekoja oli noin 150.

Suomessa on myös kymmenkunta kumppanuusmaataloushanketta. Ideana on vuokrata pelto ja palkata puutarhuri. Kaupungissa asuvat jäsenet kustantavat työn osuusmaksuillaan, osallistuvat talkoisiin ja saavat vastineeksi säännöllisen ruokakorin tuoreita elintarvikkeita.

Myös Italiassa syntyneellä Slow Food -liikkeellä on kymmenisen itsenäistä paikallisosastoa Suomessa. Suurin, Helsingin osasto hoitaa muun muassa koeviljelmää Kaapelitehtaan katolla.

”Slow Food -liike vaalii paikallisia ruokaperinteitä, toimii pikaruoan ja -elämän vastapainona ja herättää ihmisissä kiinnostusta ruokaan”, kertoo Slow Food -aktiivi Jocke Fagerström.

On reilua kauppaa, ruokapiirejä ja ravintoloita, jotka viljelevät omat salaattinsa. On kaupunkiviljelyä, sissiviljelyä, pop-up-ravintoloita… Mitä seuraavaksi?

Lue lisää ruuasta ja sen ympäristövaikutuksesta tuoreesta Suomen Luonnosta 8/2016.