Miksi nokkosperhoskoiras kosiskeli neitoperhosnaarasta?

”Kosija ei näe kuin hampaisiin asti”, sanoo sananlasku Suomussalmelta. Mitähän nokkosperhoskoiras näkee neitoperhosnaaraassa, kun kosiskelee sitä sinnikkäästi? Ihmisen mielestä osapuolet ovat erilaiset kuin kuin yö ja päivä.

Näytelmää seurattiin pienellä pihakalliolla Tammisaaren saaristossa iltapäivällä 28. toukokuuta 2007. Nokkosperhonen marssi kiihtyneesti nykien neitoperhosen takana ja törmäili sen pystyssä oleviin siipiin. Välillä perhoset lennähtivät viereen voikukille, mutta olivat koko ajan vaaksan–parin päässä toisistaan. Pian ne olivat taas puuhassaan kalliolla. Pariskunta eteni useita metrejä pitkin kalliota ja yli sammalikoiden.

Sitten neitoperhonen näytti hermostuvan, syöksähti lentoon ja pujotteli kovaa kymmenkunnan metrin päässä olevan syreenipensaan läpi. Mutta nokkosperhonen seurasi kuin varjo, ja pariskunta palasi kalliolle marssimaan. Ennen parittelua tapahtuu juuri sellainen ”varjolento”.

Kun naaras kiinnostui, se avasi siipensä. Silloin nokkosperhonen tuli aivan kantaan naputtelemaan naaraan takasiipien yläpintoja. Takasiipien keskellä on varmaankin hajusuomuja ja hermopäätteitä.

Jos naaras olisi nokkosperhosen lajikumppani, pariskunta lentäisi myöhään iltapäivällä johonkin suojapaikkaan kuten räystään alle ja parittelisi siellä koko yön. Niin tekevät ainakin tavalliset täpläperhosemme, nokkos- ja neitoperhonen.

Lähtötilanne saattaa olla, että molemmat olivat lajinsa viimeisiä sinä keväänä. Kynnys kosiskeluun oli ehkä madaltunut. Täpläperhosille on yhteistä, että siipien yläpintojen ulko-osissa on taivaansinisiä suomuja, joko täplinä tai, niin kuin neitoperhosella, suurien silmätäplien ulkoreunoissa.

Tuon sinisen värin tiedetään heijastavan voimakkaasti ultraviolettia säteilyä, jolle perhossilmä on hyvin herkkä. Nuo signaalit ovat varmaankin toiselle sukupuolelle räjähtävän voimakkaita.

Neitoperhosen tiedetään joskus kosiskelleen suruvaippaa. Ehkä isomman lajin naaraan sinikuviot toimivat niin sanottuina ylinormaaleina ärsykkeinä pienemmille koiraille. Päiväperhosnaarailla ei tiedetä olevan feromoneja, jotka houkuttelisivat koiraita kauempaa. Uv-säteily tuntuu siksi parhaalta selitykseltä ristiin kosiskelulle.

Aina totuus ei ole niin yksinkertainen. Vuosikymmeniä sitten radion Luontoiltaan näet ilmoitettiin, että suruvaippa oli ”ahdistellut” lepakkoa, joka sattui olemaan päivällä liikkeellä. ”Iso ja tumma” saattaa siis olla valttia suruvaippakoiraalle!

neitoperhonennokkosperhonen