Ympäristön kannalta merkittävien hankkeiden valvonta ja luvat aiotaan keskittää valtion virastolle, ei maakuntahallinnolle.

Maakuntahallinnon myllerryksessä keskeinen huoli on koskenut ympäristöhallinnon kohtaloa, sen toimivaltaa ja riippumattomuutta. Vahvoilla on ollut esitys valtion uudesta valtakunnallisesta valtion lupa- ja valvontavirastosta, jolle siirtyy paljon ympäristönsuojelun tehtäviä. Tätä esittää myös huhtikuussa lausuntokierrokselle lähetetty lakiesitys.

”Valtakunnallisen toimivallan omaavalle monialaiselle virastolle siirtyisi muun muassa nykyisten aluehallintovirastojen ympäristö- ja vesitalouslupien käsittely, Ely-keskusten ympäristö- ja vesitalouslupien valvonta sekä luonnonsuojelun viranomaistehtävät. Yleensäkin oikeudelliset kysymykset ja yleisen edun valvonta”, luettelee kehittämispäällikkö Juho Korpi ympäristöministeriöstä.
”Nyt on neljä lupia myöntävää ja 13 valvovaa virastoa, jatkossa olisi yksi valtakunnallinen virasto, joka sekä luvittaa että valvoo kaikki keskisuuret ja suuret ympäristöhankkeet.”

Valtion lupa- ja valvontavirasto – työnimi Luova – on tarkoitus hajasijoittaa ympäri maata.

”Virastolla ei tule olemaan päätoimipaikkaa. Tarkoitus on luoda sille toimipiste jokaiseen 18 maakuntaan, joskaan ympäristönsuojelun osaamista ei välttämättä ole jokaisen maakunnan yksikössä. Virastolla on kuitenkin valtakunnallinen toimivalta ja riittävät resurssit hoitaa ympäristöhallinnon tehtävät.”

”Tavoitteena on, että kaikki tarvittavat luvat saadaan yhdestä virastosta mutta niin, että ympäristönsuojelun taso säilyy. Pyritään siihen, että kaikki jossain hankkeessa tarvittavat ympäristöluvat saataisiin yhdestä virastosta, jopa samassa menettelyssä. Menettelyssä tulee huomioida myös asianomaisen ja haitankärsijän näkökulma”, Korpi muistuttaa.

”Viraston vahvuudeksi arvioidaan 1600 henkilöä, joista ympäristösuojelun tehtävissä vajaat 500. Virasto toimii kahdeksan eri ministeriön alalla, suurimmat työntekijäryhmät ovat sosiaali- ja terveydenhuollon, työsuojelun, ympäristötehtävien sekä opetus- ja kulttuuritoimen alalla.”

Valtion lupavirastoa on jyrkimmin vastustanut MTK, joka vaatii kaikkea valtaa maakuntaneuvostoille. Luonnonsuojelu on aina ollut MTK:lle suuri mörkö, ja järjestö uskoo maakuntahallinnon suhtautuvat kaikenlaisiin luontoa tuhoaviin hankkeisiin myötämielisemmin, kuin yleistä etua valvovan valtion.

Juho Korpi arvioi MTK:n ymmärtäneen asiat väärin.

”Lupavirasto hoitaa viranomaistehtäviä. Koska jatkossa sama viranomainen sekä myöntää luvat että valvoo niitä usean lain nojalla samassa menettelyssä, täytyy viraston sisäisessä lupaprosessissa myös yleisen edun näkökulma huomioida kokonaisuutena.”

Lausuntoaika lakipaketista päättyy kesäkuun 19. päivä.

Asikkala kertoi raadollisen tilanteen

MTK:n valtion lupavirastoa koskevassa lausunnossa korostettiin paikallisen tason osaamista: ”Ympäristöasioiden tulee olla osa normaalia jokapäiväistä päätöksentekoa niin kunnissa kuin maakunnissakin”.

MTK jätti huomiotta, että valtion lupaviranomaisesta huolimatta maakunnille ja kunnille jää paljon ympäristönsuojeluun liittyviä tehtäviä. Toisaalta mitä alemmas mennään, sitä helpommin valvottavien ja valvojien liiallinen läheisyys tuottaa ongelmia. Etelä-Suomen Sanomat antoi tästä toukokuussa synkän esimerkin.
Asikkalan kunnan ympäristönsuojelusihteeri sai vuosi sitten esimiehiltään kirjallisen varoituksen, tehtyään rikosilmoituksia ympäristörikoksista.

”Varoituksessa kunnan johto korostaa, että ”varsinkin epäselvissä ja vähämerkityksellisissä” asioissa rikosilmoituskynnyksen tulee olla korkea”, lehti kertoo.

Ympäristönsuojelusihteeri kertoi lehdessä myös muusta häneen kunnassa ja sen lautakunnassa kohdistuneesta painostuksesta. Yksi hänen rikosilmoituksistaan koski Laaksosen Ovi ja Ikkuna Oy:tä, jonka pihalla oli syksyllä 2015 poltettu luvatta jätteitä.

Ympäristölautakunta velvoitti yhtiön hakemaan ympäristölupaa. Kunnan ylimmän johdon puututtua asiaan ja ympäristönsuojelusihteerin saatua varoituksen lautakunta pyörsi päätöksensä.
Esimiesten ”tarpeettomaksi” moittima rikosilmoitus johti esitutkintaan ja syytteeseen. Toukokuun alussa käräjäoikeus tuomitsi yhtiön toimitusjohtajalle ympäristön turmelemisesta 80 päiväsakkoa, mistä kertyy maksettavaa 3600 euroa.