Suomen Luonto sai nimikkopossun menneisyydestä, kun se osallistui Askolan Siltapellonhaan kivikautiselta asuinpaikalta löytyneen sian jalkapöydän tai kämmenen luun ajoituskustannuksiin. Askolan luu ja kaksi muuta radiohiiliajoitusta paljastivat, että Suomessa eli jo yli 8000 vuotta sitten villisikoja.

Tähän asti on arveltu, ettei Suomessa ole elänyt tiettyjä eteläisiä lajeja kuten isokaurista (entinen saksanhirvi) ja metsäkaurista edes niin sanotun lämpökauden aikana 8000–4500 vuotta sitten. Silloinhan Suomen etelä- ja keskiosat muistuttivat ilmastoltaan ja kasvillisuudeltaan nykyistä Keski-Eurooppaa.

Askolan sika on ajoituksen mukaan peräisin lämpökautta edeltävältä viileämmältä vaiheelta. Se saa miettimään, miksi laji ei ole kyennyt vakiintumaan Suomeen nykyisissä oloissa. Ajoitettujen löytöjen osuminen noinkin varhaiselle ajalle on jännittävä tieto.

Sian luita on löydetty kivikautisilta asuinpaikoilta toistaiseksi vain kourallinen ja vasta kolme on ajoitettu. Siksi tulevaisuuden radiohiilianalyysien tulokset ovat tärkeässä asemassa.

On todennäköistä, ettei villisika ole ollut kovin yleinen Suomessa edes lämpökaudella, sillä tämä näkyisi arkeologisessa luuaineistossamme. Villisika on ollut kivikaudella keskeinen riistaeläin kaikkialla, missä se on ollut runsas.

Suomessa muinaiselle ihmiselle tärkeitä eläinlajeja olivat sisämaassa hirvi ja majava, pohjoisessa peura ja rannikolla hylje. Niitä pyydettiin yleisesti ja niillä on ollut ihmisille monia merkityksiä. Villisian kaltainen harvinainen saalis on varmasti ollut omalla tavallaan merkittävä sitä pyytäneelle Suomen kivikautiselle väestölle.