Olemme yrittäneet ylläpitää viime kevään Ylläksen reissulta mukaan tarttunutta hiihtokipinää. Ajan ja sään salliessa olemme käyneet hiihtoretkillä lähiluonnossa – pesueen pienin jopa yksin iltahämärissä. Harrastusten ja Etelä-Suomen vesisateiden vuoksi hiihtokerrat ovat kuitenkin jääneet harmillisen vähäisiksi. Onneksi ennen talvilomaa mummi raportoi, että Seinäjoella vielä lunta ja pakkasasteita piisaa. Talvilomareissulla pääsimmekin useamman kerran hiihtämään, ja lapset testastivat ensimmäistä kertaa elämässään myös laskettelua.

Seinäjoen hiihtoladuista kokeilimme lyhyttä lenkkiä Jouppilanvuoren ampumaradalla ja viiden kilometrin lenkkiä Hallilanvuorella. Kun nousutaipaleella alkoi uuvuttaa, oli mukava ajatella hiihtoretken lopussa siintävää eväshetkeä Halliskan laavulla. Meidän mielestämme lyhyelläkin hiihtoreissulla kannattaa nimittäin olla edes pienet eväät mukana. Lisäksi potkua suksiin voi saada vaikka laulamalla. Hallilanvuoren lenkin viimeisellä kilometrillä meitä vauhditti ”Rati riti ralla”.

Tällä talvilomalla toteutui myös lasten pitkäaikainen haave laskettelusta. Lysti ei ollut kovinkaan kallista, kun saimme serkuilta välineitä lainaksi ja pysyttelimme pääasiassa Joupiskan ilmaisrinteessä. Suosimme jatkossakin murtomaahiihtoa, mutta sovimme, että kerran talvessa yritämme päästä laskettelemaan.

Meidän osaltamme tämän vuoden hiihdot on ehkä hiihdelty, sillä Helsingissä vesisateet ovat jatkuneet eikä reissuja pohjoisempaan Suomeen ole lähiaikoina tiedossa. Suosittelemme kuitenkin kaikkia, joille sää vielä tarjoaa mahdollisuuden, kutsumaan mummin, papan, kaverin tai muuta seuraa mukaan, pakkaamaan vähän evästä reppuun ja lähtemään ladulle.