Viileän kevään takia perhosten liikkeelle lähtö on sujunut takkuillen. Aikuisena talvehtijat kuten nokkos-, sitruuna- ja neitoperhonen sekä suruvaippa lähtivät kyllä, toki vähän myöhässä, liikkeelle heti kun olosuhteet sen sallivat. Kotelona talvehtivien lajien kuten paatsamasinisiiven, kartta-, aurora- ja kangasperhosen kuoriutumista kalseat kelit viivyttivät jopa parilla viikolla. Nyt ne ovat lennossa, mutta vieläkin tavanomaista vähälukuisempina, ainakin täällä etelärannikolla.
Siuntiossa retkellä perhoshavainnot jäävätkin vähiin: vain muutamia kangasperhosia, lanttuperhosia, karttaperhosia ja neitoperhosia. Näillä kulmilla kevätsateet ovat jääneet vähiin, ja perhosten kiusana on koleuden lisäksi ollut vielä paikallinen kuivuuskin. Muutama auroraperhonen lentelee syvien metsänreunaojien pohjilla kosteutta etsien.
Isojen ojien vähäiset vesilammikot houkuttelevat myös sammakoita, ja niiden perässä on paikalle hakeutunut pelto-ojan penkalla tähystelevä kyy. Se on talvehtimisen jälkeen joutunut vaeltamaan jo melko pitkälle peltoja ympäröivästä kuivasta ja lämpimästä kalliomaastosta löytääkseen ravintoa. Kyylle avomailla liikkuminen on melkoinen riski – vaara vaanii ilmasta käsin hiirihaukan muodossa, ja hiekkateillä luikertelijoista moni jää myös liikenteen uhriksi.
Lämpömittari näyttää seitsemäätoista. Aurinko paistaa välillä mukavan lämpimästi, mutta välillä pienet taivaalla purjehtivat pilvilautat sammuttavat valon. Hiekkatien kosteassa painanteessa häärivät kangasperhoset keskeyttävät lentonsa heti kun aurinko menee piiloon. Ne istuvat kukkivilla mustikanvarvuilla odottaen valon ja lämmön paluuta.
Tie on johdattanut minut rinnemetsään. Mitä ylemmäs nousen, sitä kuivemmalta ympäristö näyttää. Tien reunusten silmäily ei tuota enää lisää perhoshavaintoja, mutta onneksi tarkkaavaisuus palkitaan: katse osuu hienoon riviin korvasieniä!
Luontoretkeily on mukavaa. Perhosretki voi hetkessä muuttua kasvi-, lintu-, marja- tai sieniretkeksi.