Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Virolainen luontosuhde musiikin luomisen inspiraatiossa
Viron Yleisradion kanavalta "Klassika Raadiosta" kuulin suorana lähetyksenä Tartun Vanamuiseteatterista 6.10.2024 tämän vuoden Tubin-festivaalin päätöskonsertin. Konsertin lisäksi kuuntelin radiosta useita tarinoita Eduard Tubinista ja arviointia hänen musiikistaan. Klassikkaraadion ohjelmat käsittävät hyvin monipuolisesti ja kiinnostavasti kaikki musiikin genret ja suoria lähetyksiä konserteista on runsaasti.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Töyhtöhyyppiä on runsaasti Viron syyspelloilla. Kuvat: Samuli Haapasalo
43/2024
Tähän blogiin nostan erityisesti sen, että Peipsijärven lammaslaitumilla poikasena paimentanut merkittävä virolainen säveltäjä Eduard Tubin valokuvasi luontoa jo 1930-luvulla. Hän valokuvasi luontokuvakokoelman ja kuunteli lintujen laulua.
Virossa on usein näin. Linnut tunnetaan ja seurataan niitä vuoden kierrossa. Luonto on virolaisille tärkeä. Vuodenajat koskettavat ja ihmisillä on aktiivinen luontosuhde.
Myös kirjailijat ja runoilijat sekä kirjoittavat että keskustelevat usein luonnosta. Hyvä esimerkki on edesmennyt Jaan Kaplinski. Tai Tõnu Õnnepalu, tunnettu ja paljon julkaissut nykykirjailija. Hän on biologi ja linnut esiintyvät monasti hänen teoksissaan.
En tiedä, saiko Tubin luontokuvakokoelmansa mukaan, kun hän pakeni v. 1944 Ruotsiin. Toivon, että sai. Hänen luova työnsä jatkui vuoteen 1983 ja hänen sinfonioitaan ja muita teoksiaan soitetaan nyt eri puolella maailmaa ja niistä on hyviä levytyksiä.
Kun kiertelin konsertin aikaan Viron maaseudulla, kuuntelin samalla koko konsertin. Blogin kuvat olen ottanut konsertin aikana. Ensimmäisenä konsertin ohjelmassa oli Tubinin 9. sinfonia. Tavallaan yksinkertaisista aineksista ja teemoista nouseva mestarillinen, hyvin omaperäinen teos. Harvalla tunnetulla säveltäjällä on yhdeksää sinfoniaa. Konsertissa soitettiin myös yhden heistä tsekkiläisen Antonin Dvorákin 9. sinfonia ”Uudesta maailmasta”.
Syyspukuinen suokukko, takana yllättäen kaksi taivaanvuohta
Näiden lisäksi ohjelmassa oli Viron Hiidenmaan (Hiiumaa) saarella asuvan säveltäjä Erkki-Sven Tüürin konsertto huilulle ja orkesterille. Se oli huikea ja hurja teos, jossa huilusolisti ulottui soittimellaan suorastaan teknisiin äärettömyyksiin voimakkaassa tulkinnassaan. Erkki-Sven Tüür asuu suojelumetsän kainalossa. Metsäpolku johtaa hänet metsän halki Väinameren rannoille. Siellä hän on myös valokuvannut levyihinsä rantojen maisemaa. Monet hänen uusista teoksistaan saavat ensiesityksen Lontoossa, New Yorkissa ja muissa musiikin suurissa keskuksissa, välistä myös Helsingissä ja toki Tallinnassa.
Taivaanvuohia näkee joskus peltolampareilla, ei yleensä näin esissä. Cyrillus Kreek tunsi vielä piileskelevämmän kurpan, Virossa harvinaisen jänkäkurpan, kun se saapui hänen kotinsa viereiselle Haapsalun Väike viikille.
Vielä mainitsen kolmannen virolaisen säveltäjän, jolla oli niin monien tapaan erityisen läheinen suhde luontoon, haapsalulaisen Cyrillus Kreekin. joka myös tunsi todella hyvin linnut. Jos jonkun linnun laulu kuitenkin jäi Kreekiltä tunnistamatta, hän kirjoitti laulun talteen nuottipaperille ja selvitti määrityksen luonnontieteen professorin avulla.
Virolaiseen klassiseen musiikkiin, jossa on paljon kiinnostavia nykysäveltäjiä, mutta myös kaikkiin muihinkin musiikin genreihin kannattaa tutustua myös virolaisen luontosuhteen kannalta.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Viitatiainen on vaalean harmaa, selästä vähän tummempi, päälakikalotti ja pieni leukalappu mustat. Mutta sen ympärillä omenapuiden alla luonto näyttäytyi eilen Viron Haapsalussa kaikissa spektrin väreissä ja väriyhdistelmissä. Mitä tämä yksi monista suosikkilinnuistani puuhasteli tällä kertaa maassa.
Toitotus kantautuu täydellisessä kullan keltaisessa loistavan saaren takaa. Haavat kultaavat tyynen vedenpinnan. Kuva on toissapäivältä. Mietin, että lokakuun nimen voisi vaihtaa ruskakuuksi, ainakin ajatuksissa. Se olisi osuvampi ja optimistisempi, usein todellisempikin. Luonto on tähän aikaan monessa suhteessa kauneimmillaan.