Piekana ilahdutti oikein kunnolla Varanginvuonolla. Lintuja keikkui ilmoilla kymmeniä. Pitkään aikaan en ole nähnyt sellaisia määriä kuin viime viikolla.

Varanginvuonon rantaniityt ja -laitumet sekä nousevat rinteet tarjoavat piekanalle loistavat olosuhteet. Harmaakuve- ja lapinmyyrien kannat tuntuivat olevan hyvässä nousussa. Tulisipa talvella hyvä hanki, jotta myyrien menestys jatkuisi yli vuodenaikojen kevääseen ja kesään. Moni laji kaipaisi hyvää myyrävuotta!

Kuvassa näkyy hyvin piekanan tuntomerkkejä, mustat vatsan ja siipien laikut ja valkea pyrstön tyvi, joka näkyy linnun kaarrellessa hyvinkin kauas.

Tundralla piekana pesii jyrkänteillä, puuvyöhykkeellä myös joko itse rakentamassaan tai lainaamassaan risupesässä. Piekanan levinneisyys kattaa niin Euraasian kuin Pohjois-Amerikankin pohjoisosat.

Piekanan nimi tulee saamen kielestä. Pohjoissaamessa piekana on biehkan.

Virossa vain muuttoaikana nähtävä piekana on muuten nimeltään karvasjalgviu. Nimen alkuosa kuvaa hauskasti höyhenpuvun ulottumista jalkoihin ja varpaisiin asti. Viu taas on yhteisenä ääneen perustuvana nimenä myös hiirihaukalla (hiireviu) ja eri petolintusukuun kuuluvalla mehiläishaukalla (herilaseviu).

Kuvilla piekanasta aloitan muutamat “Linturetkellä” jutut Varanginvuonon ja niemimaan linnuista ja parhaista lintupaikoista.

Piekana kaartelee taivaalla, mutta saattaa myös istahtaa näkyvälle paikalle myyyräjahdissaan.

linturetkelläpiekanaVaranginvuono