Jutussa on kuvia lampaista luonnonlaitumilla neljästä eri maasta: Pohjois-Norjasta, Etelä-Suomesta, Virosta ja vielä villi lampaan alalaji Atlantin ulapoiden St. Kildan saarilta, Skotlannista, Ulko-Hebrideiltä kauas länteen.
Kuvat: Samuli Haapasalo
Pohjois-Norjan äärimmäiselta laidalta koillisesta Hamningberin läheltä on yläpuolella oleva tundramaiseman rannikon lampaan kuva. Merellä seuraavana on Karhusaari, siten Huippuvuoret. Lammas löytää arktisella alueella syötävää ja kiipeilee tottuneesti vaikeissakin rinteissä.
Nämä Tuusulanjärven lähellä olevan keinokosteikon rannalla laiduntavat lampaat ovat saaneet vieraita Novaja Zemljalta Siperiasta, valkoposkihanhia. Kumpikaan laji ei näy piittaavan toisistaan. Lampailla on usein myös luonnonhoitotehtävä pitää yllä niittyjä ja hakamaita.
Virossa on lampaiden määrä ainakin silmämääräisesti arvioiden selvästi lisääntynyt. Maisemassa on kauniita laitumia ja satapäisiäkin lammaslaumoja, jos toki pieniäkin katraita. Tässäkin kaunis, osin jalopuinen hakamaa säilyy lampaitten hoitamana.
Kaukana Atlantilla Skotlannissa ja vielä Ulko-Hebrideiltäkin puoli päivää länteen on St. Gildan saaret, nykyään ei vakituista asutusta, mutta alle 100 vuotta sitten vielä oli ja oli ollut varsin pitkään, esihistorialliselta ajalta alkaen. Eristys on suojannut St. Kildan villin lammasrodun omanlaisenaan, karuilla yhteensä vain noin 8,5 km2:n suuruisilla saarilla pärjäävänä erikoisuutena. Rodun alkuperää ei tiedetä, mutta sen arvellaan olevan viikinkiajoilta. Se on herättänyt tutkijoiden kiinnostuksen.
Varangin villasta tiedän, että se on todella lämmintä, arvaan näin olevan myös St. Kildan ankarien olosuhteitten kerityillä lampailla.
Näiden lampaiden suojat ovat yksinkertaisia ikivanhoja kivilampoloita, joita maisemassa on kymmenittäin. Melkolailla ekologinen laidun, kiviaidat ja -lampolat.
