Naantalissa on mustia, 10-15 senttiä pitkiä etanoita, joilla on selässä vaalea juova. Kissamme oli pentuna tukehtua sen limaan. – Pellingin saariston itäosassa Svartholmenissa on pysyvä valkoisten etanoiden kanta. Havaintoja on yli 30 vuoden ajalta, ei koskaan yhtään tummaa ukkoetanaa, suurimmat ovat yli 10 sentin pituisia. – Pertunmaalla olen jo kolmena kesänä nähnyt valkoisia etanoita, jotka venyttävät itsensä 15 sentin mittaisiksi. Asuvatko ehkä lahossa haapapölkyssä?

Kaikki kolme kysymystä koskevat suurinta etanaamme, ukkoetanaa. Suvussa on kaksi lajia. Toinen on kuitenkin harvinainen laji, jota tavataan kasvihuoneissa ja puutarhoissa, ja näissä tapauksissa lienee kysymys siitä yleisemmästä. Sen jalassa on alla vaalea pitkittäisviiru mustien reunaviirujen välissä. Harvinaisemmalta puuttuvat reunaviirut.

Ukkoetanan jalan lima on uskomattoman sitkasta. Pidettyäni kerran ukkoetanaa varomattomasti kädessä jouduin pitkiä aikoja rapsimaan sormiani juuriharjalla. Määritettäessä ukkoetanaa täytyy pitää kiinni kyljistä ja sitten vilkaista jalan väriä.

Ukkoetana on lahon puun syöjä ja saattaa varmaankin asustaa haapapölkyssä. Meillä Tammisaaressa ne viihtyvät vanhassa kellarissa, jonka puuosat ovat lahoamassa, ja ne talvehtivatkin siellä.

Albinismi ukkoetanoissa on jännittävää. Luontoiltaan tuli ensimmäinen valkeaa etanaa koskeva kysymys 1990, ja tässä on kaksi havaintoa lisää. Varmastikin on kysymys perinnöllisestä värimuodosta.

Havainto Pellingin saaresta pistää pohtimaan syntyjä syviä: onkohan kysymyksessä luonnonvalinnan vaikutus vaiko pelkkä sattuma, niin sanottu perustajavaikutus. Ei tunnu kovin luontevalta, että vaalea väri sinänsä voisi olla edullinen ominaisuus, esimerkiksi suojaväri. Ehkäpä väriin kytkeytyy jokin edullinen fysiologinen ominaisuus. Vaalea väri voisi päästä valtaan, jos väriin kohdistuva valintapaine hellittää. Puuttuisiko siis saaresta jokin saalistaja, joka mantereella huomaa vaaleat etanat helpommin kuin tummat ja karsii ne pois? Vaaleista ukkoetanoista toivotaan lisää havaintoja.