Ukkoetanalla on kunnia olla Suomen – ja koko Euroopan suurin maaetana. Mittaa sillä onkin parhaimmillaan jopa 20 senttiä. Koon lisäksi hyviä tuntomerkkejä tämän harjaetanoihin kuuluvan komistuksen tunnistamiseksi ovat pistemäiset juovat sekä takapään nystyistä koostuva vaalea harja.

”Varmimmin lajin tunnistaa anturasta, jalan alapinnalla olevasta musta–valko–musta-raidoituksesta”, toteaa nilviäisasiantuntija Anne Koivunen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Hän on elokuussa ilmestyneen kirjan Suomen kotilot ja etanat (Tibiale) yksi tekijä.

Ukkoetanoiden väritys vaihtelee paljon ruskean, harmaan ja mustan eri sävyissä. Itävallasta on tavattu jopa punainen yksilö ja Suomestakin yksi vaaleanvihreä. Myös vaaleita, puolialbiinoja yksilöitä voi nähdä.

”Suuren värivaihtelun syytä ei ole tutkittu, mutta sen oletetaan johtuvan ravinnosta ja elinympäristöstä”, Koivunen sanoo.

Ukkoetanan väri voi vaihdella paljonkin, mutta vaalea harja on yksi hyvä tuntomerkki. Kuva: Björn S. / Flickr (CC BY-SA 2.0)

Lahoavat kasvit ja sienet ovat ukkoetanan pääravintoa, mutta miltei kaikki Suomen 22 etanalajia syövät myös raatoja. Etanoilla on suussa raastinkieli eli radula, joka on täynnä pieniä teriä­, kuin hain hampaita. Kieli toimii raastinraudan tapaan.

”Ukkoetanalla on tuntosarviensa päässä hyvä hajuaisti, jonka avulla se löytää niin ruuan kuin parittelukumppaninkin. Ylempien tuntosarvien päässä sillä on silmät, mutta näköaisti ei ole kummoinen.”

Tiukan paikan tullen ukkoetana pystyy lisääntymään ilman kumppaniakin. Kaikki etanalajit ovat nimittäin kaksineuvoisia eli hermafrodiitteja: niillä on sekä naaraan että koiraan sukupuolielimet.

Paritellessa etanat vaihtavat siittiöpaketteja, jotka hedelmöittävät kummankin etanan munat. Ukkoetana munii reilun kymmenen munan ryhmän karikkeeseen. Sateisena kautena etanat munivat useammin.

”Jos on hyvin kuivaa, munat saattavat uinua maassa koko syksyn ja sitten talvehtia. Keväällä munista kuoriutuu pikkuruisia ukkoetanoita. On arvioitu, että jopa 80–90 prosenttia etanoiden poikasista päätyy muiden eläinten ravinnoksi.”

Keväällä kuoriutuneesta ukkoetanasta tulee aikuinen vasta loppukesällä, jolloin se saavuttaa täyden mittansa. Jotkut yksilöt talvehtivat esimerkiksi karikkeessa tai maakellareissa, mutta enimmäkseen ukkoetanat ovat yksivuotisia.

Mustikkatyypin sekametsää Suomessa riittää, joten ukkoetanan elinympäristö ei ole uhattuna. Sen sijaan pitkät kuivat ja kuumat kaudet voivat Koivusen mukaan tehdä niiden olon tukalaksi.

”Kuumuus kuivattaa etanaa, eikä se pysty tuottamaan keholleen ja liikkumiselleen elintärkeää limaa takapään limarauhasesta. Se pystyy kuitenkin viettämään pitkiäkin aikoja kostean kasvillisuuden suojassa tai syvemmällä karikkeessa.”

Ukkoetana jättää kulkiessaan jälkeensä limavanan, jota voisi verrata tekstiviestiin: Lajitoverit pystyvät haistamaan limasta, mikä yksilö tästä on kulkenut. Lima toimii myös puolustautumiskeinona petoja vastaan. Valitettavasti se ei tehoa yli-innokkaisiin puutarhureihin, jotka saattavat koitua jätin kohtaloksi, vaikka se ei kasvimaan tuoreista herkuista edes välitä.

Kotiloiden tapaan ukkoetanalla on joskus ollut suojanaan kuori, josta on jäljellä surkastuma, kynsimäinen kalkkilevy. Se sijaitsee etanan etuosassa, kilven alla, joka ukkoetanalla on yksivärinen ja poimuinen.

Koivunen kannustaa katselemaan maastoa nyt syksyllä etanoita silmällä pitäen.

”Etanakausi on pitkä, sillä ne ovat aktiivisia pakkasiin saakka.”

Lisäksi etanat on helppo saada kiinni. Ukkoetana tosin saattaa liikkua yön aikana jopa 15 metriä.