Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Säät vaihtelevat. Tuuli puhaltelee hetkin rajusti. Tulee lunta, räntää, rakeita, vettä. Välillä sentään paistaa aurinkokin. Mutta tänne jo ehtineet linnut ja talven yli pärjänneet nisäkkäät ovat melko lailla sitkeitä. Nyt seuraa lämmin aurinkoinen jakso.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
15/2021
Laulujoutsenten pesälampi ja sen rannat odottavat jäitten sulamista. Syötävää linnut löytävät kuitenkin pelloilta. Lammella tai järvenlahdella käydään tiiviisti kuuluttelemassa reviiriä.
Tunkeilijat jahdataan pois. Hetki ennen pesimistä, munimista ja haudontaa on laulujoutsenten liikkuminen aika näkyvää ja kuuluvaa pesäpaikan lähiympäristössä. Läsnäolo reviirillä kerrotaan mm. paljoilla äänillä ja näkyvällä lentämisellä.
Yllä joutsenpari Hauholla 9.4.2021 ja alla joutsenpari seuraavana päivänä 10.4.2021. Sään muutos ja lumisateen tuoma uusi räntälumi muuttavat hetkessä maiseman. Se vaikuttaa lintujen ravinnonhaun edellytyksiin. Kuitenkin sää lämpenee nyt ja lampien jäät sulavat etelässä etuajassa, varmaankin ensi viikon alkupuolella.
Ja kyllä suo sulaa kurjeltakin – kurjen kuva on blogissa ylimmäisenä – yleensä ajoissa, vaikka toisenlainen kansanviisauskin on sutkautettu. Rannoilta, purojenvarsilta ja -sulilta sekä edellisenä vuonna viljellyiltä pelloilta löytyy kurjelle monenlaista syötävää. Takatalvipäivien lumi onneksi sulaa usein jo iltapäivän aikana. Pitempi pakkasjakso ja lumipeite olisi ongelmallinen monille muuttolinnuille, varsinkin pienemmille.
Telkillä on jo kylliksi sulia vesiä ja lintu sukeltaa koskesta taitavasti syötävää.
Pähkinäpensaan kukinnot ilmestyivät jo varhain, paljon ennen kuin leppä kukkii.
Kettu liikkuu keväthangilla normaalia enemmän päiväsaikaan. Ruokaa joutuu etsimään, varsinkin jos pikkunisäkkäät, hiiret ja myyrät olisivat vähissä. Ja pian syntyvät poikaset metsässä maakoloon tai pellon metsäsaarekkeen kiviraunioiden alle, monenlaisiin paikkoihin.
Kettu kierteli aamupäivällä ja tutki jäältä käsin rantoja, löytyisikö syötävää. Tällä pienellä selällä ei kuitenkaan ole kalastettu jään alla, eikä roskakaloja ollut heitetty tarjolle. Pian kettu joutuu siirtymään maalle, jää haurastuu nopeasti. Talviset oikoreitit ja pääsy saariin poistuvat.
Jänikset ovat vauhdissa pikkuryhmissä, usein kolme porukassa. Rusakko kiitää rantapuskien piilossa täyttää laukkaa.
Kaikki tämän blogin kuvat on otettu viime viikon vaihtelevissa takatalvitunnelmissa – ja hetken paisteissakin. Loppuviikko taitaa olla hyvä lämmin muuttoviikko. Joutsenia ja hanhia on paljon peltojen tulvajärvillä ja metsissä ovat rastaat aloittaneet hienon laulunsa.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Ahma on hieno, salamyhkäinen, varsin tuntematon verrattuna muihin suuriin petonisäkkäisiimme. Ahman olemuksessa on jotakin karhumaisuutta, mutta ahma on paljon pienempi. Suurimmillaankin ahma on vain noin 30 kg painoinen ja 80 cm mittainen, ja naaras selvästi pienempi.