Huomasin jo nuorena lintuharrastajana, että punakylkirastailla on laulumurteita. Kotikulmilla Alajärvellä punakylkirastaat lauloivat tasaisesti laskevaa säettä, mutta kesämökillä Muuramessa niiden säe oli nouseva, jossa ensimmäinen tavu oli venytetty.

Opiskeluaikana aioin tehdä seminaarityön punakylkirastaan murteista. Aihe jäi pariksi vuosikymmeneksi, kunnes keväällä 2020 kohtasin suuren rastasparven, josta erottui liki kymmenen erilaista säetyyppiä. Aloin kerätä äänitteitä eri puolilta Suomea.

Punakylkirastaan laulu on kaksiosainen. Laulun alkuosa on yleensä 3–8-tavuinen ja voimakkaampi ja melodisempi kuin kitisevästi visertävä loppuosa. Laulu saattaa sisältää joko molemmat osat tai pelkän alkuosan, mutta harvemmin pelkän loppuvisertelyn.

Sain kokoon reilut sata äänitettä. Selvitin laulun alku­osan tavujen lukumäärää, säkeen tendenssiä, tempoa sekä sitä, kuinka kirkas tai säröinen ääni on.