Juha Kauppinen on vapaa toimittaja ja biologi, joka kirjoittaa Suomen Luontoon pitkiä artikkeleita. Hän on saanut Bonnierin Suuren journalistipalkinnon ja tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon Suomen Luontoon kirjoitetuista Talvivaara-jutuista. Kauppisen kirja Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista julkaistiin 2019. Löydät hänet Twitterissä nimellä @luontomies.
Seurasin viime vuonna Kevät saapuu -blogissani kevään tuloa Hämeeseen pihallani. Onneksi tein sen viime vuonna! Nyt kevään saapumisessa ei olisi mitään katsottavaa. Oheisesta kuvaparista voi todeta tilanteen. Jos sattuu olemaan talvenystävä, kuten itse olen, voi kaihoillen todeta, kuinka upea ja runsasluminen viime vuoden talvi oli.
Teksti: Juha Kauppinen
Seurasin viime vuonna Kevät saapuu -blogissani kevään tuloa Hämeeseen pihallani. Onneksi tein sen viime vuonna! Nyt kevään saapumisessa ei olisi mitään katsottavaa. Oheisesta kuvaparista voi todeta tilanteen. Jos sattuu olemaan talvenystävä, kuten itse olen, voi kaihoillen todeta, kuinka upea ja runsasluminen viime vuoden talvi oli.
Nyt lunta on ”harvinaisen” tai ”poikkeuksellisen” vähän, Ilmatieteen laitos kertoi pari viikkoa sitten. Länsirannikolla lunta oli pyöreät nolla senttiä, itärajallakin vain parikymmentä senttiä.
Vilkuilin nopeasti läpi Kevät saapuu -bloggauksiani viime keväältä: eniten tuota tämänpäiväistä pihan näkymää muistuttaa viime kevään huhtikuun 21. päivän näkymä. Silloin kuulin pihalla ensimmäisen västäräkin.
Nyt lunta ei ole sisämaassa, ainakaan Hämeen kohdalla, käytännössä enää lainkaan. Talvi oli toki kipakka paukkupakkasineen ja luntakin satoi – mutta siitä nautittiin vain muutama viikko alkuvuodesta. Nähtäväksi jää, millaiset takatalvet yllättävät Suomeen kuukauden etuajassa saapuneet muuttolinnut. Aikaahan takatalvelle poikineen on saapua nyt tavallista enemmän.
Tällainen lumeton talvi on ristiriitainen kokemus: toisaalta eilen käydessäni pitkällä kävelylenkillä saatoin todeta, että kaduilla, tienvarsilla ja puistoissa valaistus ja tunnelma ovat kuin huhtikuussa. Ja tykkään huhtikuusta. Tarkoittaako tämä, että saamme nauttia kerrankin pitkästä ja viipyilevästä keväästä? Eihän sellaisessa mitään huonoa sinänsä ole, jos keväästä sattuu tykkäämään. Tavallisesti kevät humahtaa ohitse liian nopeasti.
Toisaalta mielen valtaa apeus: onko tämä nyt sitä ilmastonmuutostulevaisuutta? Tällaisiako ”talvet” ovat tulevina vuosina? Aika haikea ajatus. Suomalaisena sitä on kuitenkin tottunut vuodenaikojen vaihteluun, siihen, että piha näyttää joka päivä uudelta. Siitä luopuminen tuntuu himpun verran ahdistavalta.
Mutta ehkä ne lumitalvetkin sieltä vielä tulevat!
Joka tapauksessa tämä helmikuu on ollut poikkeuksellisen lämmin, kertoo Ilmatieteen laitos. Muita lämpimiä ja vähälumisia lähihistorian talvia ovat olleet esimerkiksi 2008, 1993, 1990 ja 1973.
Juha Kauppinen
Juha Kauppinen on vapaa toimittaja ja biologi, joka kirjoittaa Suomen Luontoon pitkiä artikkeleita. Hän on saanut Bonnierin Suuren journalistipalkinnon ja tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon Suomen Luontoon kirjoitetuista Talvivaara-jutuista. Kauppisen kirja Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista julkaistiin 2019. Löydät hänet Twitterissä nimellä @luontomies.