Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Nuoret 12–13 vuotiaat luonnontutkijat näkivät kevätretkellään kiehtovan virolaisen luonnon
Kännykkäni soi keväthankien aikaan. Pojanpoikanihan se soitti: "Kuule vaari, oletko nyt keväällä menossa sinne Viroon linturetkelle. Meitä voisi olla kolme neljä salamatkustajaa, jos sopii."
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Kattohaikara pienellä joella. Kuvat: Samuli Haapasalo
17/2022
Pojat, kaikki 12–13 vuotiaita, samalla luokalla koulussa, olivat innostuneet lintuharrastuksesta ja luonnonvalokuvaamisesta. Hieno juttu! Vastasin oitis, ilman muuta, hyvä ajatus! Lähdemme linturetkelle Viroon.
Yhdessä oltiin jo käyty pari kertaa talviruokintapaikalla. Ja keskenään olivat pojat liikkuneet lähiseuduilla hyvin omatoimisesti, nähneet paljon ja mielenkiintoista. Sanoin sen minkä pojat toki tiesivät, että Viron keväässä on kaiken aikaa paljon katsottavaa, etsitään vain sopiva aika. Ja nyt viikonlopun perjantai-illasta ja maanantain iltapäivään retkeilimme Viron Läänemaan hienoilla lintumailla. Pikanttina lisänä maanantai lomaa koulusta ja perjantainakin pieni liukuma! Eilen illalla palasimme.
Hyvin tummaa hiirihaukkaa kauniissa maisemassa jouduimme huolellisesti määrittämään
Asustimme hyvin vanhanaikaisessa virolaisessa reheelamussa, suomeksi riihitalo, sen ruokokaton alaisessa rauhassa. Mutta kaiken lyhyen yöunen jälkeisen ajan kiersimme lintukohteita Matsalunlahden ja Haapsalun ympäristössä. Iltaisin pojat kirjoittivat ahkerasti dioja retken linnuista esitettäväksi koulussa! Kirjoja ja nettiä tutkiessa ja retkeillessä pojat olivat hankkineet jo hyvän tietouden linnuista, luonnosta ja kuvaamisesta. Kattohaikara oli yksi mitä odotettiin ja hienosti se nähtiinkin useassa pesässä kauniissa miljöössä.
Puutarhassa saattoi kuunnella tuoreimpia saapuneita lintuja. Kun ensimmäisenä iltana sytytimme tulet puutarhaan pieneen puugrilliin omanapuun katveen iltaruoalle, vedimme illan hämärtyessä vapauden raikasta ilmaa keuhkoihimme. Sarvipöllö, viroksi korvukräts, huuteli ainakin kahdesta suunnasta, toinen lähellä. Pääsimme myös näkemään sen. Tähtitaivas syttyi kirkkaana yllemme.
Rannoilla ja pelloilla oli runsaasti tundrahanhia ja jonkun verran metsähanhia. Valkoposkihanhien isot parvet kaklattivat maisemassa.
Nämä ovat ehkä ”luppokurkia”, eivät pesi vielä tänä vuonna.
Kurjet olivat saapuneet tänne jo varhain ja lisäksi pohjoisemmaksi muuttavia oli liikkellä. Taisi olla niinkin että vielä pesimättömiä nuoria ”luppokurkia” taas kerääntynyt maisemaan, siinä määrin runsas oli kurki Läänemaan keväässä.
Jalohaikaroita muutti lisää retkemme aikana
Vesilintuja ja kahlaajia oli juuri saapumassa, koska huhtikuun loppu oli edessä. Jalohaikaroita nähtiin muuttavan lisää.
Tundrahanhet ovat saapuneet merenlahdilta pellolle
Tiltaltti huuteli tasaiseen, rastaat sekä punarinnat olivat äänessä. Nokkavarpusia asusti kaksi paria pihassa. Oli joka hetki hienoja mahdollisuuksia kuvaukseen. Poikien muistikortit täyttyivät sadoista, jopa tuhansista kuvista, joiden tutkimisessa, valinnoissa ja käsittelyssä riittää puuhaa pitkäksi aikaa. Hienojen kuvien myötä tuli paljon oppia luonnosta ja luonnon kuvaamisesta.
Tiltaltti hakee syötävää ja tilkuttelee til tal tal til tal… lauluaan aamusta iltaan
Ja yöllä pulisivat pikkujoutsenet Matsalunlahden vesistä. Niiden salaperäinen ääni kantautuu kaukaa.
Petolinnut kiehtoivat kovasti. Alla lentää ruskosuohaukka.
Ruskosuohaukka lämpöväreilevän pellon yllä
Lintujen lisäksi sammakoiden kutuaika antoi paljon katseltavaa. Se nosti myös huolen, parhailla kutulammilla jäi rupikonnia paljon myös autojen alle tietä ylittäessään. Virossa on käytössä sammakkovaroitusmerkkikin. Osa autoilijoista ymmärtää, että muutaman kymmenen metrin alueella on helppo hiljentää ja väistää sammakot. Mekin autoimme rupikonnia yli tien. Lammen rannoilta pojat löysivät useita rantakäärmeitä ja yhden kyyn.
Tämä kaveri pääsi onnistuneesti kutulampeen
Perhosia kuvattiin pajuissa ja luonnollisesti maisemia.
Neitoperho nauttii pajun medestä
Nisäkkäistä useimmin osuttiin metsäkauriisiin.
Fiilinki oli innokas, hetkin suorastaan lumoutunut. Läänemaan maakunnan pellot, metsäsaarekkeet, lehtipuuvaltaiset metsät, peltojen yksittäiset graafiset puut ja tietenkin, joet, puut ja Väinameren rannat ja niityt lumosivat meidät. Paratiisi! Näin lähellä. Sinne haluamme uudestaan!
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Lähiluonnossa ja lähiseutujen luonnossa retkeileminen, lintujen ja muun luonnon tutkiminen, vaeltaminen reppu tai rinkka selässä, kaikki ne vievät syvemmälle luonnon tuntemiseen.