Copernicuksen ilmastonmuutospalvelun 13. toukokuuta 2022 julkaistun kausiennusteen mukaan kesä eli kesä-elokuu 2022 olisi Suomessa noin 0-0,5 astetta ajankohdan normaalin eli vuosien 1993-2016 keskiarvoa lämpimämpi. Poikkeama ei kuulosta suurelta, eikä se sitä olekaan. Sen sijaan kesän ennustetaan olevan selkeämmin tavanomaista lämpimämpi (1-2 astetta) Keski- ja Etelä-Euroopassa. 

Kuva 1. Copernicuksen ilmastonmuutospalvelun kausiennuste kesä-elokuulle 2022. Värit kuvaavat lämpötilan ennustettua poikkeamaa tavanomaisesta, eli vuosien 1993-2016 keskiarvosta. Kuvan lähde: Copernicus C3S

Tarkkoja astelukuja ei kuitenkaan kannata ottaa kiveen hakattuina. Ne ovat keskiarvoja 8 eri instituutin malliennusteista, joissa jokaisessa mallissa on vielä käytetty useita ennusteajoja. Kun otetaan keskiarvo näin monesta ennusteparven jäsenestä, poikkeamat luonnollisesti tasoittuvat todelliseen sään kehitykseen verrattuna. Täytyy myös muistaa, että lämmin signaali johtuu osittain ilmaston lämpenemisestä, sillä vertailujakso ulottuu vuoteen 1993 saakka. 

Yhteenvetona voisi siis sanoa, että kesästä ei ennusteta Suomessa erityisen kuumaa. Ennusteen toteutuessa se tarkoittaisi siis selvästi viileämpää kesää kuin viime vuonna, joka oli lähes ennätyksellisen lämmin. Tällä hetkellä lyhyemmissä päivä- ja viikkoennusteissa ei näy vielä minkäänlaista signaalia helleaallolle, mikä toisaalta on yhtenevää kausiennusteen kanssa. Koska kausiennusteet arvioivat kolmen kuukauden ajanjakson poikkeamia tavanomaisesta, ei niiden perusteella voi sanoa mitään millaisia säätilanteita kesällä on tulossa. Keskilämpötilaltaan tavanomainen kesä voi esimerkiksi sisältää kuumia hellepäiviä, joita sitten on tasapainottamassa kylmemmät sadepäivät. Etelä-Eurooppaan saattaa sen sijaan olla tiedossa kuuma ja tukala kesä. Siitä onkin ollut jo esimakua toukokuussa.

Voiko näihin kausiennusteisiin sitten luottaa? Ei kovin hyvin, mutta yleensä ne ovat kuitenkin puhdasta arvausta parempia. Kuvassa 2 näkyy Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen ECMWF:n tuottama korrelaatio toukokuussa julkaistun kesän kausiennusteen ja toteutuneen poikkeaman välillä. ECMWF:n malli on mukana edellä mainitussa Copernicuksen ennusteessa, joten se antaa osviittaa ennusteen luotettavuudesta. Mitä korkeampi korrelaatio, sen paremmin ennuste on täsmännyt toteutuneeseen. Negatiivinen korrelaatio tarkoittaa sitä että ennuste on ollut päinvastainen kuin toteutuma. Jos ennusteen tekisi noppaa heittämällä, eli satunnaisesti, korrelaatio olisi lähellä nollaa.

Kuva 2. Ennustetun ja toteutuneen kesälämpötilan poikkeaman korrelaatiokerroin. Ennusteet ovat laadittu jälkikäteen vuosien 1981-2016 toukokuussa kesä-elokuun ajalle, ja niitä on verrattu saman ajankohdan toteutuneeseen lämpötilaan. Kuvan lähde: ECMWF

Kuvasta 2 näkyy, että Euroopassa korrelaatio on melko heikko, ja vain osittain tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan matalimmilla leveysasteilla ennusteet näyttävät toimivan paremmin. Ennuste ei siis kovin usein ole ollut oikeassa Euroopan kesälämpötilojen osalta, mutta Suomessakin pääosin parempi kuin puhdas arvaus. Pitkissä ennusteissa on siis yhä kehittämisen varaa, varsinkin korkeilla leveysasteilla. Viime vuosina mm. koneoppimiseen perustuvat ennusteet ovatkin antaneet lupaavia tuloksia.

Kausiennusteisiin kannattaa siis suhtautua suurella varauksella. Esimerkiksi viime toukokuussa vastaava Copernicuksen ennuste indikoi Suomeen jopa vielä viileämpää kesää kuin mitä nyt, mutta kesästä tuli kuitenkin erittäin lämmin. Meidän leveysasteilla sään suuri vaihtelu tekeekin ennustettavuudesta heikkoa. Tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että erityisesti Pohjois-Euroopassa pelkillä ilmastomalleilla tehdyt kesän kausiennusteet ovat jopa parempia kuin perinteisillä säämalleilla tehdyt kausiennusteet. Tämä tarkoittaa sitä, että se ennustettavuus mitä on, johtuu pääosin ”pakotetusta” ilmaston lämpenemisestä, eikä varsinaisesti siitä että malli osaisi simuloida sään kehitystä todellisuutta vastaavalla tavalla.