23/2022

Tammitikalla on erityisen kaunisvärinen puku, jossa kaikki sen tuntomerkit ovat kuvassa selkeästi näkyvillä. Sadekin oli pienellä tauolla ja pehmeä valo osui kauniisti lintuun. Tammitikka poimi ehkä  syötävää viedäkseen poikasille pesäkoloon.

Poimiiko se siemeniä, hyönteisiä, toukkia tai mitä, vai tarttuuko nokkaan muutakin etsiessä, ihan en saa selvää.

Näkymä on kuitenkin ”hoopo”: tammitikka naama maata vastaan ja kaivaa jotakin kosteasta maasta, eikä vain pinnasta. Hetken päästä se lennähtää tammen rungolle ja jatkaa ruoan hakua.

Tammet ovat vähintään 200-vuotisia ja niillä on vankka uurteinen kuori. Juuri tällaisia isoja paksukuorisia lehtipuita tammitikka kaipaa reviirilleen, niistä löytyvä ravinto lienee keskeinen syy. Pesä on kuitenkin pehmeässä puussa kuten lepässä.

Tässä alla tikka vääntää päätään melkein 180 astetta päästäkseen nappaamaan jonkun herkkupalan kaarnan rakosesta.

”Nimikuvassaan” tammitikka edelleen vahvan uurteisessa tammessa uusien heleiden, juuri puhjenneiden tammenlehtien ympäröimänä.

Ja lopuksi vielä näkyy kaarnaan vertaillessa tammitikan melko pieni koko pikkutikan ja valkoselkätikan sekä käpytikan välillä. Tammitikka muistuttaa noita kaikkia jonkun tuntomerkin osalta.

Tämä tikka näyttäytyi viime viikolla noin 40 km etelään Suomenlahden rannikolta. Välillä veikkaamaani tammitikan saapumista Suomeen pesimälinnuksi on ainakin vielä saatu vain odottaa. Meren 100 kilometrin selkä pitäisi ylittää ja toisaalta tammitikalle sopivia puistoja ja metsiä on Suomessa vähän. Tammitikka on kadonnut Ruotsista, mutta noussut Virossa parissa kymmenessä vuodessa jopa noin 500 parin kantaan. Hyvin kaunis lintu!