Sain kahdesti 1960-luvulla merihevosen Korppoon kirjavasalmesta, kerran tiurahaavilla ja toisen kerran nuottasaaliista. Sen koommin en ole niitä nähnyt. Elääkö merihevonen vain tilapäisesti alueellamme?

Merihevosten sukuun kuuluvia kalalajeja ei elä Itämeren alueella. Merihevoset (Hippocampus) luetaan merineulojen kalaheimoon. Ne elävät lämpimien merien rannikkovesissä. Välimeren alueella elävä laji, merihevonen (H. hippocampus), on toisinaan ehkä merivirtojen mukana harhautunut Englannin rannikkovesille pohjoiseen.

Merihevosta ei siis ole saatu 1960-luvullakaan Saaristomereltä, vaikka sielläkin niitä lienee monessa kodissa kuivattuina muistoina merenkulkijoiden tai etelänmatkailijoiden tuomisina. Nykyisin monet lajit ovat taantuneet ja niiden kerääminen muistoesineiksi on kiellettyä.

Merihevosen tuntomerkki on pysty uintiasento, ja sen pää on suorassa kulmassa vartaloon nähden. Suu on pitkä ja torvimainen, ja pyrstö on taipuisa tartuntaelin. Kaikkiin tuntomerkkeihin sopivia kaloja ei Saaristomerellä elä, mutta pariin kalaan sopii osa tuntomerkeistä.

Särmäneulan pitkä, torvimainen suu ja pinnan luulevyrivit sekä koiraan vatsan alla oleva sikiöpussi tuovat lähinnä mieleen merihevosen piirteet. Kun särmäneulan vielä usein tapaa pystyasennossa takertuneena vesikasveihin, mieleen voi kyllä tulla merihevonen.

Vaskikalaa äkkinäinen voisi myös luulla merihevoseksi. Mutta sen kuten Saaristomerellä tavattavien katkarapulajien,‑leväkatkaravun ja hietakatkaravun, erot merihevoseen ovat niin suuret, ettei erehtyä voi, ellei heitä eläintä heti takaisin veteen tarkemmin katsomatta.