Auringon saa minuutiksi kahdeksi vesihöyryn kuin sumun nousemaan kaikkialta, mihin säteen osuvat. Se on lyhyt kaunis hetki. Pisarat jäävät sen jälkeenkin kasvien lehdille ja heiniin. Ruokokattokin höyryää sateen jäljiltä.
Pieni ja hento tiltaltti. Kuvat: Samuli Haapasalo
Se hetki kannattaa hiiviskellä puutarhassa tai niityn laidalla: Linnut ilmestyvät suojaisista piiloistaan. Monenlaista syötävää ja helposti nautittavaa vettä on kaikkialla. Tuoksut leijuvat niityn pinnassa.
Ruskopäivänlilja – suosikkini vanhoissa puutarhoissa – sateen jälkeen.
Aikuiset ja nuoret satakielet pomppivat pihan laidoilla, läpitunkeva vihellys ja rätisevä raksutus paljastaa ne. Sade on houkutellut maassa ruokaileville satakielile ja punarinoille paljon syötävää mullan pintaan. Pääskypoikue on ollut riihen eteisessä sateensuojassa. Nyt linnut ponnahtavat hyönteispyyntiin taivaalle iloisesti äännellen.
Mannekiineiksi tälle hetkelle ilmestyy useitakin tiltaltteja. Ne löytävät pieniä hyönteisiä niiden munia ja pikkutoukkia sekä monenlaisia selkärangattomia putkikasvien jo lakastuvista kukinnoista.
Syötävää piisaa niin lujasti, että lintujen pitkän muuton kehittyminen osaksi niiden vuodenkiertoon tulee luonnostaan ymmärrettäväksi.
