Viime syksynä Virossa järjestettiin Liito-orava-LIFE-hankkeeseen liittyvä workshop. Siellä käytiin läpi, miten koirat voivat auttaa luontokartoittajia etsimällä hajun perusteella uhanalaisia lajeja, kuten liito-oravaa.

Asiantuntijoina koiriensa kera toimivat eläintekouluttajat (erikoisammattitutkinto) Tanja Karpela Suomesta ja Lea Tummeleht Virosta. He näyttivät, miten koiran koulutus etenee vaihe vaiheelta.

Workshop järjestettiin yhdellä Viron viimeisistä jäljellä olevista liito-oravan esiintymisalueista.

Niin luontokartoittajat kuin koiratkin etsivät liito-oravia niiden papanoiden perusteella. Luontokartoittajat etsivät liito-oravareviirejä yleensä keväisin, jolloin papanat ovat eläimen ruokavalion vuoksi näkyvän kellertäviä, eikä kasvillisuus vielä peitä niitä. Koira voi etsiä vuoden ympäri ja tuo työhön tarkkuutta, sillä se pystyy löytämään yksittäisetkin papanat eläinten kulkureiteiltä. Kuva: Eemeli Peltonen / Vastavalo

Millaisia ominaisuuksia koiralta vaaditaan?

Karpela kertoo, että harrastuksena ja hauskanpitona hajutyöskentely sopii lähes kaikille koirille. Ammattimaiseen etsintäänkin soveltuvat useat eri rodut.

Reipas ja innokas luonne on hyvä lähtökohta koulutukselle.

Brakykefaalisille eli hyvin lyhytkuonoisille koirille Karpela ei hajutyöskentelyä suosittele, sillä työ on ruumiillisesti vaativaa, ja se voi olla hengitysvaikeuksista kärsivien koirien terveydelle vaarallista.

Mitä ohjaajalta vaaditaan?

Koiran koulutus pitää suunnitella huolella askel askeleelta, jotta se pysyy koiran kannalta johdonmukaisena ja ohjaaja tietää tarkalleen, mitä koiralta odottaa.

Ohjaajan täytyy samalla tiedostaa oma toimintansa ja pyrkiä olemaan vaikuttamatta koiran työskentelyyn. Näin koira oppii varmasti etsimään itse eikä seuraamaan ohjaajansa pieniä eleitä.

Näin koulutus etenee

Treeni aloitetaan kumisen kongin kanssa. Se on kätevä työväline, sillä siinä on koiralle tunnistettava ominaishaju. Ensin koiralle opetetaan haluttu käyttäytyminen, eli esineen ilmaisu. Belgianpaimenkoira malinois Luka hermoilee ensimmäisellä yrityksellä ihmispaljoudesta ja tönäisee kongin maahan.

Toinen yritys onnistuu jo paremmin, ja Luka istuu kongin eteen odottamaan Tummelehtin merkkiä oikein tehdystä suorituksesta sekä sitä seuraavaa palkkiota.

Koiran onnistuneet suoritukset voi palkita sille sopivimmalla tavalla, kuten lelulla tai ruoalla. Luka ilmaisee kongin halutulla tavalla ja saa palkkion Lea Tummelehtilta. Videolla näkyvä mikrofoni on virolaisen TV-yhtiön, joka tuli kuvaamaan koirien koulutusta.

Tummelehtin toinen koira, cockerspanieli Taggie, on energinen sähikäinen. Se on helppo motivoida tennispallolla. Karpela kertoo, että koirasta etsinnän täytyy aina olla hauskaa, jolloin se ei tunnu siitä työltä. Koska haistelu vaatii koiralta paljon, myös motivaattorin täytyy olla kullekin koiralle paras mahdollinen.

Karpela muistuttaa, että raskas työ vaatii paljon taukoja. Ammattitasoinen etsijäkoira voi työskennellä kerrallaan noin kaksikymmentä minuuttia, minkä jälkeen on aika hengähtää hetki.

Tummeleht kertoo, että Taggie saattaa joskus sännätä etsittävän kohteen luo ja koskea siihen. Tätä ei kuitenkaan toivota, sillä joskus etsinnässä on eläviä kasveja tai eläimiä. Koira ei saa etsintätilanteessa talloa etsittävää lajia. Tummeleht palkkaa Taggien nopeasti, että se ei ehtisi lähteä uudelleen eteenpäin, vaan toivottu käyttäytyminen vahvistuu.

Kun kongin ilmaisu sujuu, alkaa etsimisen harjoittelu. Tummeleht käsittelee kaikkia muovilaatikoita ennen kuin laittaa kongin yhteen niistä, jotta koira ei vahingossa etsi ihmisen hajua kongin sijaan.

Lea Tummeleht ja Luka esittelevät linjalla työskentelyä. Karpela kertoo, että tavoitteena on saada koira tutkimaan linjan kaikki kohteet tarkasti niin, ettei se etene haistelemaan seuraavaa laatikkoa ennen kuin on varma siitä, onko kohde edellisessä laatikossa vai ei. Tällä myös varmistetaan, ettei koira tallo etsittävää lajia jalkoihinsa.

Kun toivottu toimintatapa on opittu, uuden hajun opettaminen samaan malliin on helpompaa. Kuvassa Luka saa ensi kertaa haisteltavakseen liito-oravan papanoita ja saa harjoitusta hajun ilmaisemiseen. Vain yksi laseista sisältää papanoita. Ensin Tummeleht palkitsee Lukan tämän lasin haistelusta, jolloin se hoksaa, että papanoiden haju on hyvä juttu.

Aidossa maastotyöskentelytilanteessa etsittävää asiaa ei välttämättä löydy. Koirallekin täytyy siis opettaa, että joskus etsittävä haju ei ole missään astioista, eikä silloin pidä ilmaistakaan mitään.

Taggie etsi kongista leikatun palan maastosta. Karpela oli piilottanut sen niin, ettei koiraa ohjannut Tummeleht itse tiennyt tarkkaa paikkaa. Maastosta etsiminen vaatii paljon harjoittelua, sillä metsänpohja on täynnä erilaisia hajuja, jotka haastavat koiran keskittymistä. Koiran pitää myös olla tottunut monenlaisiin maastoihin niin, että se kulkee niissä luottavaisesti.

Liito-oravien kartoitukseen papanoiden etsiminen on hyvä keino. Papanat kertovat paljon tämän lajin reviireistä ja liikkumisesta, eikä niitä etsimällä tule häirinneeksi uhanalaista eläintä. Papanat löytyvät maasta, ja koiralle on huomattavasti helpompi etsiä maassa kuin korkealla puussa olevia hajuja. Kuva: Håkan Söderholm / Vastavalo

Lue lisää!

Tarkka vainu löytää liito-oravan ja monta muuta – koirissa on paljon potentiaalia luonnonsuojelutyön avuksi

Aineiston tuottamiseen on saatu rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta. Aineiston sisältö heijastelee sen tekijöiden näkemyksiä, eikä Euroopan komissio tai CINEA ole vastuussa aineiston sisältämien tietojen käytöstä.