Viitatiainen on vaalean harmaa, selästä vähän tummempi, päälakikalotti ja pieni leukalappu mustat. Mutta sen ympärillä omenapuiden alla luonto näyttäytyi eilen Viron Haapsalussa kaikissa spektrin väreissä ja väriyhdistelmissä. Mitä tämä yksi monista suosikkilinnuistani puuhasteli tällä kertaa maassa.
Viitatiainen, vilkas ja aika peloton. Kuvat eilen: Samuli Haapasalo
Viitatiainen pyrähteli hyvin vilkkaana virolaisen puutarhan laidan omenapuiden alla. Pian niitä oli kaksikin. Viitatiainen ei parveudu muun tiaisparven lajien kanssa. Viitatiaisen reviiri on isohko.
Laidoiltaan luonnonvarainen piha sopii siihen hyvin puineen ja pensaineen. Nimen mukaisesti viidat, kesantopeltojen laidat, ojanvarret, pensaikot ovat tärkeitä. Viitatiainen keikkuu usein paitsi puissa myös yksivuotisissa kasvien varsissa kuten nokkosissa tai putkikasveissa. Monipuoliset suuret puistot ja hautausmaat ovat sille mieluisia. Niityt ja pieni metsäaukio täydentävät biotooppia.
Mitä teki viitatiainen, Virossa ennen sootihane eli suotiainen, nykyään salutihane salojen ja lehtojen mukaan, maassa omenapuiden alla.
Se luonnollisestikin söi omenaa, hedelmää, nokkimalla palasia pehmenneistä pudonneita kypsistä omenoista.
Mutta itse omenan hedelmän ohella viitatiainen kaivoi nokkaansa erikseen myös omenan siemeniä siemenkodasta. Kypsä tumma siemen on varmasti hyvin vahvaa ravintoa.
Talitiainen ilmestyi tutkimaan viitatiaisen puuhia. Piskuinen viitatiainen jahtasi sen syrjemmälle. Vain viitatiaiset olivat omenien kimpussa.
Ja toinen havainto. Nuo kaksi viitatiaista kiirehtivät tuon tuosta lentoon, hävisivät hetkeksi ja yhtäkkiä ne olivat jälleen paikalla. Ne ottivat nokkansa omenaa, sen siemeniä ja todennäköisesti myös hyönteisiä muodonmuutoksen eri vaiheissa eli munana, toukkana, kotilona ja aikuisena. Viitatiaiset kätkivät niitä talven varalle kaikkiin mahdollisiin puun rakoihin ja mm. oksien jäkäliin.
Niistä oli syntymässä tuhansia yksittäisiä kätköjä, jotka viitatiainen löytää hämmästyttävän hyvän muistinsa avulla. Runsas omenasato antoi niille valtavasti kätkettävää talven varalle. Samalla omenapuun siemeniä siirtyi lähiympäristöön.
Kuvatessa viitatiaisesta syntyi taustaltaan hämmästyttävän monivärinen kirjo kuvia, on eri sävyistä punaista, keltaista, ruskeaa, vihreää, harmaata ja kaikenlaisia kirjavia väriyhdistelmiä ja sävyjä.
