Tässä haikean sävyisessä kansanlaulun ensi säkeessä ja nimessä tuntematon laulaja kuvaa hyvin merikotkan yhden tavan. Se voi kohota kaarrellen hyvinkin korkealle ja liukua pitkän matkan. Korkealta näkee kauas ja merikotka voi havaita sopivaa saalista tai vaikkapa haaskan, jota kohden se lähtee liukumaan.
Kuvat: Samuli Haapasalo, Kuusamo, Satolampi
Yleensä merikotkan saalistus on arkisempaa. Kotka kyttää ihan esillä vesikivellä tuntikausia. Välistä se lentää saalista, kalaa tai lintua hakien aika matalalla; se voi tehdä myös nopeita kaarroksia. Tai sitten kotka ilmestyy metsästä luhtaniitylle tai rannan ylle ja saa aikaan lintujen nousun lentoon ja tarkkailee iskun mahdollisuutta. Muuttomatkoilla puolen tusinaakin merikotkaa saattaa odottaa pellon laidoilla ruokailevan hanhiparven edesottamuksia.
Haaskalle tullessaan merikotkat usein kyttäävät puiden latvoissa tuntikausia epäluuloisena. Joskus ne odottavat jopa kokonaisen päivän, uskaltaisiko laskeutua. Välillä ne poistuvat illalla laskeutumatta lainkaan.
Merikotkan pelastuksen yhtenä tärkeänä tekijänä on ollut puhtaan, myrkyttömän ravinnon saaminen haaskaruokinnalta. Merikotkan ravinto on sittemmin parantunut useiden ympäristömyrkkyjen kieltämisen vuoksi.
Laulaja on tunnistanut myös toisen näkyvän piirteen merikotkasta. Se on oikeasti iso lintu, siivenkärkien välillä mitattuna 1,90 m – 2,40 m, se on suomen linnuista suurin. Merikotka siivet ovat myös leveät ja siiven kärjen harittavat sulat saattavat olla jopa 60 cm mittaiset. Merikotkalla on vahvat eturuumis ja nokka sekä hyvin lyhyt pyrstö. Niinpä se näyttää vähän etupainoiselta.
Syyskesällä 2024 kuvatut merikotkat ovat Koillismaalle lajin merellisen elpymisen myötä palannutta merikotkan kantaa, vanhoja valkopyrstöisiä pesiviä lintuja ja nuoria.
Monet Itä-Suomen merikotkat ovat ratkaisseet osan ravinnon hankinnastaan vierailemalla loppukesällä kuvauskojujen vaiheilla katselemassa, löytyisikö kala tai kalanruoto syötäväksi. Tässäkin ”kalastuksessaan” merikotkat ovat monasti hyvin varovaisia laskeutumaan. Toisaalta talvisaikaan vaikkapa Hämeen suurilla järvillä ne ovat oppineet saamaan kalastajan hylkäämän ”roska”kalan ja lentävät kalamiehen siirtyessä kokemaan seuraavia verkkoja heti nappaamaan oman osansa.