Kuva-arkistosta selailin esiin muutaman tunnelmallisen kuvan 1980-luvun talvilintulaskennoista Valkealan ja Mäntyharjun Repoveden erämaan maisemista. Erämaan keskeiset osat ovat nyt Repoveden kansallispuistoa ja muita siihen liittyviä suojelualueita.
Yhden louteen sijaan tällä kertaa vastakkain on kaksi loudetta. Päivän kajo voimistuu kauniissa rinteessä. Kuvat: Samuli Haapasalo
Tuohon aikaan tyypillisesti yövyin laskentakaverien kanssa metsässä tulilla, sillä erämaan reittiä ei ehtinyt aina laskea yhdessä päivässä ja siirtymätkin reitille veivät oman aikansa. Joskus tulilla käväisi pöllö ja aamun hieman valostuessa ensimmäiset tiaisten äänet herättelivät taas nousemaan tulien lämmöstä jatkamaan taas laskentareitille.
Hömötiainen ja töyhtötiainen olivat vuosikymmenten ajan tämän Repoveden erämaaluonnon talvilintulaskentareitin yleisemmät linnut.
Tulilla louteessa yöpyminen oli hieno kokemus. Roitovalkea antoi lämpöä pakkasyöhön, vähän valoakin. Uni maistui makeasti makuualustalla ja makuupussin suojassa rasitusten jälkeen. Ja kun roitovalkeaan yöllä kylkeä kääntäessä heitti kaksi puuta rinnan ja kolmannen viistoon niiden päälle, saattoi taas jatkaa unia useamman tunnin. Aamuyöstä tuli joskus katosi hiillokseen, mutta muutama kirveenisku kekäleisiin tai puun juurimurikkaan herätti taas liekit.
Tervasen ja savun tuoksu nousi sieraimiin, tunnelma tulilla metsässä on erityinen, hiljainen ja rauhallinen. Tarinoitiin luonnosta, metsästä ja havainnoista, mutta pian uni vei mailleen. Tulet lämmittivät kovassakin pakkasessa. Eräretken varusteiden ja vaatetuksen pitää olla kunnossa. Välillä toki vähän palelimme, jos puut eivät olleet ihan kuivia tai viima löysi tiensä louteeseen.
Joskus kuu paistoi varjot metsään. Monasti järvien jäät paukahtelivat halkeillessaan pakkasessa ja sen vaihteluissa. Metsän puutkin naksuivat pakkasyönä yllättävän voimakkaasti ja loivat oman tunnelmansa. Kettu haukahti pimeästä karheasti. Varpuspöllö saattoi viheltää yöhön tai hämärän aikaan yksittäisen äänen tai äänisarjan. Ilveksen jäljet löysimme joskus maastosta, kun lähdettiin taas aamulla liikkeelle talviseen erämaahan jatkamaan lintulaskentaa. Metsässä yöpymisessä on aivan oma hieno tunnelmansa. Laavut nuotiopaikkoineen voivat tarjota tänäkin päivänä mahdollisuuden nukahtaa tulille.
