Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Kuva-arkistosta selailin esiin muutaman tunnelmallisen kuvan 1980-luvun talvilintulaskennoista Valkealan ja Mäntyharjun Repoveden erämaan maisemista. Erämaan keskeiset osat ovat nyt Repoveden kansallispuistoa ja muita siihen liittyviä suojelualueita.
Teksti: Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Yhden louteen sijaan tällä kertaa vastakkain on kaksi loudetta. Päivän kajo voimistuu kauniissa rinteessä. Kuvat: Samuli Haapasalo
1/2025
Tuohon aikaan tyypillisesti yövyin laskentakaverien kanssa metsässä tulilla, sillä erämaan reittiä ei ehtinyt aina laskea yhdessä päivässä ja siirtymätkin reitille veivät oman aikansa. Joskus tulilla käväisi pöllö ja aamun hieman valostuessa ensimmäiset tiaisten äänet herättelivät taas nousemaan tulien lämmöstä jatkamaan taas laskentareitille.
Hömötiainen ja töyhtötiainen olivat vuosikymmenten ajan tämän Repoveden erämaaluonnon talvilintulaskentareitin yleisemmät linnut.
Tulilla louteessa yöpyminen oli hieno kokemus. Roitovalkea antoi lämpöä pakkasyöhön, vähän valoakin. Uni maistui makeasti makuualustalla ja makuupussin suojassa rasitusten jälkeen. Ja kun roitovalkeaan yöllä kylkeä kääntäessä heitti kaksi puuta rinnan ja kolmannen viistoon niiden päälle, saattoi taas jatkaa unia useamman tunnin. Aamuyöstä tuli joskus katosi hiillokseen, mutta muutama kirveenisku kekäleisiin tai puun juurimurikkaan herätti taas liekit.
Tervasen ja savun tuoksu nousi sieraimiin, tunnelma tulilla metsässä on erityinen, hiljainen ja rauhallinen. Tarinoitiin luonnosta, metsästä ja havainnoista, mutta pian uni vei mailleen. Tulet lämmittivät kovassakin pakkasessa. Eräretken varusteiden ja vaatetuksen pitää olla kunnossa. Välillä toki vähän palelimme, jos puut eivät olleet ihan kuivia tai viima löysi tiensä louteeseen.
Joskus kuu paistoi varjot metsään. Monasti järvien jäät paukahtelivat halkeillessaan pakkasessa ja sen vaihteluissa. Metsän puutkin naksuivat pakkasyönä yllättävän voimakkaasti ja loivat oman tunnelmansa. Kettu haukahti pimeästä karheasti. Varpuspöllö saattoi viheltää yöhön tai hämärän aikaan yksittäisen äänen tai äänisarjan. Ilveksen jäljet löysimme joskus maastosta, kun lähdettiin taas aamulla liikkeelle talviseen erämaahan jatkamaan lintulaskentaa. Metsässä yöpymisessä on aivan oma hieno tunnelmansa. Laavut nuotiopaikkoineen voivat tarjota tänäkin päivänä mahdollisuuden nukahtaa tulille.
Samuli Haapasalo / Vuosi luonnossa
Samuli Haapasalon blogi "Vuosi luonnossa" ilmestyi vuonna 2019 vuoden jokaikinen päivä eli 365 kertaa! Vuonna 2020 blogi ilmesty joka toinen arkipäivä ja vuoden 2021 alusta kerran viikossa tiistaisin. "Vuosi luonnossa" on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Se pitää lukijan aina ajan tasalla siitä, mitä luonnossa tapahtuu. Aikaisemmin Samulin kirjoituksia ja kuvia on saanut tarkastella "100 päivää luonnossa" ja "Linturetkellä" -juttusarjoista. Pitkän linjan luontoharrastajana hän on kirjoittanut ja kuvannut vuosien mittaan monia juttuja myös Suomen Luonnon printtilehteen. Samuli Haapasalon kirjoittama ja kuvaama kirja "Tii tii tiainen" ilmestyi vuonna 2017.
Allihaahka kauniissa valossa täydellistää talvisen merenlahden tunnelman kolmen ornitologin kiehtovalla talviretkellä Viron saarilla ja Läänemaalla. Seuraavassa blogissa ylitämme Soela väin -salmen Saarenmaalta Hiidenmaalle.
Saukko juoksee vapaana virtaavan Kitkajoen Käylänkosken perinnemaisemassa Kuusamossa ja toivottaa blogin lukijoille Hyvää Joulua ja Onnea Uuteen vuoteen 2025!
Tässä haikean sävyisessä kansanlaulun ensi säkeessä ja nimessä tuntematon laulaja kuvaa hyvin merikotkan yhden tavan. Se voi kohota kaarrellen hyvinkin korkealle ja liukua pitkän matkan. Korkealta näkee kauas ja merikotka voi havaita sopivaa saalista tai vaikkapa haaskan, jota kohden se lähtee liukumaan.