Allihaahka kauniissa valossa täydellistää talvisen merenlahden tunnelman kolmen ornitologin kiehtovalla talviretkellä Viron saarilla ja Läänemaalla. Seuraavassa blogissa ylitämme Soela väin -salmen Saarenmaalta Hiidenmaalle.
Allihaahka, kuvat Samuli Haapasalo
Talven valot alkuvuonna 2025 ovat erityiset. Ne vaihtuvat nopeasti. Harmaasta kirkkaaseen. Jyrkästä pehmeämpään. Erityisesti rannoilla ja merellä aamun ja illan valot yllättävät usein syvillä sävyillään.
Saavuimme vaihtelevissa valoissa pieneen, mutta aika syvään kalastajasatamaan Saarenmaan pohjoisrannalla.
Aivan samanaikaisesti iltapäivän valo paljastuu pilvien takaa, mutta samalla pienen verhon pehmentämänä.
Yksi tavoitteistamme Viron Läänemaalle sekä Saarenmaan ja Hiidenmaan saarille suuntautuvalla talviretkellä on löytää allihaahka Saarenmaan läntisiltä ja pohjoisilta merialueilta.
Rannan maisema avautuu komealle Pangan pankalle. Pankan niemi saa melkein epätodelliset vaihtelevat värit jyrkänteeseen, majakkaan ja metsään. Panga on niin komea, että se on saanut sekä erisnimensä että maisemanimensä tuosta ”pankasta”, pystysuorasta jyrkänteestä.
Samalla valo osuu myös kymmenkuntaan nokikanaan sataman rannassa.
Merimetsot väistyvät laiturilta. Muutama telkkä ja isokoskelo kalastelee hieman ulompana rannasta.
Parvi, jossa on kolmea neljää lokkilajia, suorastaan loistaa auringon valossa tumman veden päällä.
Noin seitsemänkymmenen allin kaunis parvi kylpee pehmeässä täyteläisessä valossa.
Ja siinä se on! Tunnelma täydellistyy yksinäisestä allihaahkasta, kauniista värikkäästä koiraasta, joka tässä saa aivan täyteläisen värikylpynsä. Me löysimme allihaahkan.
Allihaahka on vähentynyt lujasti Itämerellä talvehtijana. Koskaan se ei ole ollut täällä runsas. Linnun talvikanta myös Jäämerellä Varanginvuonolla ja Varangin niemimaan muilla, pohjoisilla vuonoilla on vähentynyt voimakkaasti. Tarkat tiedot allihaahkan vähenemisestä ja sen syistä ovat puutteelliset. Mutta siinä allihaahka keikkuu nyt kauniina laineilla. Sen pää on painautuneena lepoon siiven kylkeen. Linnun värit pääsevät oikeuksiinsa tässä valossa.
Merenlahden ja rantojen valot ja tunnelma on aivan omanlaisensa. Ja kaiken kruunaa tuo talvehtiva allihaahka, hienopukuinen koiras. Ehkä se kertoo, että merellä on enemmänkin allihaahkoja. Toivottavasti kauniin vesilinnun pitkään jatkunut väheneminen kääntyy vielä kasvuun.