Harmaa on pysytellyt reviirillään jo kaksi viikkoa. Merkkejä hautomisesta ei kuitenkaan vielä ole, kertoo biologi Petri Suorsa.

”Se liikkuu joka päivä ja on myös yöpynyt samalla paikalla kuin viime vuonna ennen pesinnän alkamista.”

Etelä-Suomessa kurjet hautovat jo täyttä häkää, mutta Haarmaan reviirillä Pohjois-Savossa kurkien haudonta alkaa tyypillisesti vasta vapun kieppeillä. Kylmät pohjoisvirtaukset ovat Suorsan mukaan todennäköisesti hillinneet osan kurjista pesimähaluja.

Myös muut kolme kurkea ovat saapuneet Suomeen. Haisku lähti liikkeelle Koillis-Puolasta 17. huhtikuuta ja taittoi viimeiset etapit vauhdilla. Kurki yöpyi Latviassa Riianlahden tuntumassa ja paineli seuraavana päivänä yhtä kyytiä Lopelle asti.

Viime päivien aikana Haisku on kulkenut muita kurkia selvästi pohjoisemmas. Se viipyi hetken Sonkakoskella Iisalmen koillispuolella ja kiersi sitten Sotkamon kautta Nurmeksen Valtimolle.

Noin kaksivuotias kurki voi jo katsella tulevaa reviirin paikkaa, ja tällainen maakuntamatkailu onkin nuorisolle tyypillistä.

”Se ei ole käynyt syntymäreviirillään ollenkaan. Osa kurjista menee aika nopeasti kurkkaamaan sen”, Suorsa huomauttaa.

Myöskään Kulta ei ainakaan toistaiseksi ole suunnannut syntymäreviirilleen. Kurki ei kiirehtinyt matkallaan Baltian halki, vaan lensi ensin Liettuasta latviaan 22. huhtikuuta ja jatkoi seuraavana päivänä Viroon Pärnun eteläpuolelle. Sinne Kulta pysähtyi ja jäi vielä lepäämään pariksi päiväksi.

”Sen takia se häviää Laurillekin Suomeen tulossa”, Suorsa vertaa.

Huhtikuun 25. päivänä kurki saapui Porkkalanniemen kohdalta Suomen puolelle ja jatkoi Lopen ohi koilliseen. Se kulki hetken hyvin lähellä Harmaan ja Haiskun reittejä, mutta koukkasikin itään Asikkalan kautta Joutsaan, ja myöhemmin taas reilusti länteen.

Viime päivät Kulta on liikuskellut Etelä-Pohjanmaalla Alavuden eteläpuolella.

Itäkurki Laurin reitti poikkeaa täysin kolmesta edellisestä. Se lähti huhtikuun 17. päivänä Ukrainan Pultavasta suoraan pohjoiseen ja pysähtyi Venäjälle Brjanskin länsipuolelle. Seuraavana päivänä se päätyi jälleen katveeseen, mutta kuuden vuorokauden radiohiljaisuuden jälkeen data pääsi taas kulkemaan ja reitti saatiin selville. Ainakin suurin piirtein.

”Veikkaan, että se lensi Laatokan eteläiselle rannalle”, Suorsa sanoo.

Venäjän alueella gps-häirintää on jälleen ollut runsaasti, ja reitti singahtelee kartalla sinne tänne.

”Häkellyttävintä on se, että Laatokan eteläpuolella paikannukset piirtävät täydellisen ympyrän.”

Laatokalta Lauri kääntyi itään ja pysähtyi Ozero Dolgozero -järven eteläpuolisille soille kahdeksi vuorokaudeksi. Sieltä Lauri jatkoi 22. huhtikuuta luoteeseen takaisin Laatokan rantaan ja rantaviivaa myötäillen aina Pitkärannan kaupungin alueelle saakka.

24. päivänä Lauri kaarsi vielä Viipurin eteläpuolelta ja saapui Suomeen merellä, Itäisen Suomenlahden kansallispuiston kohdalla. Kurki palasi mantereelle Haminassa ja koukkasi jyrkästi takaisin itään kohti Virolahtea, missä se on kuoriutunut.

”Toisin kuin Kulta tai Haisku, se tuli justiinsa kotireviirilleen, sille pellolle, missä sitä on kasvatettu.”

Seuraavat pari päivää Lauri vietti yllättävän tiiviisti syntymäreviirillään ennen kuin alkoi kaarrella itärajan tuntumassa. Yleensä emot hätistävät isoksi kasvaneen jälkikasvunsa päättäväisesti tiehensä.

”Kyllä sitä joskus näkee, että eivät ne kimppuun käy. Ollaan ehkä porukassa, mutta tunnelma on viileä.”

Viimeisten päivien aikana Lauri onkin jatkanut Virolahdelta koilliseen ja liikuskellut pelloilla itärajan molemmin puolin.

”Melkoinen on kurjen muisti ja suunnistustaito, kun kaiken tämän reissun jälkeen se tulee juuri tismalleen syntymäpaikallensa. Matkaa Etiopian Tanajärveltä Virolahdelle kertyi 6000 kilometriä”, Suorsa ihailee.