Suomen Luonto julkaisee verkossa arkistojen helmiä. Juttu on alun perin julkaistu lehdessä 5/2017.

Päivänkakkara on kuin auringon kuva: keltainen kehrä, jota valkoiset säteet ympäröivät. Kukka on mykerökukinto: keskellä ovat keltaiset torvimaiset kukat, joita ympäröivät valkoiset terälehden näköiset laitakukat.

Mykerökukkaisten pölytysmenetelmä on erikoinen: Heteet muodostavat torven, jonka sisältä emin luotti työntyy nuijamaisena. Esiin kasvaessaan luotin ulkopinta harjaa siitepölyn hyönteisten ulottuville.

Jonkin ajan kuluttua luotti avautuu liuskamaisesti kahteen haaraan ja haarukan sisäpinta on valmis vastaanottamaan hyönteisten tuomaa siitepölyä. Kasvin oma siitepöly jää siis luotin ulkopinnalle eikä hedelmöitä siemenaihetta. Kun mykerön kukat avautuvat eri aikaan, itsepölytyskin on mahdollinen.

Kamomillasauniolla on korkea kehrä. Kukka tuoksuu aromaattiselta. Kuva: Pekka Helo

Kasvupaikka opastaa

Päivänkakkaran ohella luonnon valkokaulusväkeen kuuluvat saunakukka eli peltosaunio, merisaunio, peltosauramo ja kamomillasaunio sekä muutamat harvinaiset ja satunnaiset lajit.

Jo kasvupaikka antaa hyvän vihjeen, mikä lajeista on kyseessä. Päivänkakkara on kuivahkojen niittyjen ja piennarten laji, joka voi paisteisilla paikoilla olla hyvinkin runsas. Se on näistä kukista oikeastaan ainoa, josta saa kauniin kimpun maljakkoon: varsi on suora, jäykkä ja mykeröitä on latvassa yksi tai muutama. Lehdet ovat litteitä ja hammaslaitaisia kun kaikilla muilla ne ovat liuskaisia.

Päivänkakkara on monivuotinen, ja lusikkamaiset, kärjestään leveimmillään olevat ruusukelehdet talvehtivat vihreinä.

Päivänkakkaran nuppu on kuin markkinapallo. Kuva: Timo Nieminen

Sauniot erottaa päivänkakkarasta tillimäisen hienoliuskaisista lehdistä. Aikaisemmin merisaunio ja peltosaunio yhdistettiin samaan lajiin. Siksi vanhat tiedot eivät aina kerro, kummasta on kysymys.

Aito merisaunio on kaikin puolin peltosauniota rotevampi. Se on monivuotinen ja monivartinen mutta melko matala. Komeimmat merisauniot kasvavat lintuluodoilla, missä ulosteiden typpi ja fosfori antavat kasville tukevat eväät. Siellä kasvi on helposti tunnistettava, mutta sisämaan merisauniot ovat jo kovasti peltosaunion kaltaisia.

Luodoilla tavattavat päivänkakkaran kaltaiset kasvit ovat useimmiten merisaunioita. Kuva: Timo Nieminen

Peltosaunio on yksivuotinen ja yleinen peltorikkaruoho. Viljan keskellä se jää melko pieneksi ja vähäkukkaiseksi, mutta vauhkoontuu kesannolla tai juurikasviljelmällä monihaaraiseksi puskaksi, jossa on kymmeniä mykeröitä.

Luonnonystävä voi ihailla silloin sen kauneutta, mutta viljelijän se saa repimään hiuksiaan. Monihaarainen saunakukka voi tuottaa kymmeniä tuhansia siemeniä, jotka säilyvät maaperässä elossa vuosikausia. Peltosaunio on yleinen rikkaruoho Oulun ja Kajaanin tienoille asti.

Lapissa ja Kainuussa yleisin saunio on pohjanmerisaunio, merisaunion sisämaarotu. Pohjanmerisaunio on kaksi- tai monivuotinen, peltosauniota hiukan tanakampi, eivätkä lehtiliuskat ole aivan yhtä hennot.

Varmistuksen lajista saa kurkkaamalla mykerön alle: jos suomut kukinnon alla ovat ruskealaitaisia, kyse on merisauniosta; jos ne ovat vihreitä ja vain kapealti kalvolaitaisia, kasvi on peltosaunio.

Lue myös

Lajikoulu: Opi Suomen orvokit

Siemenpankin turvin

Peltosauramo ja kamomillasaunio ovat harvinaisempia kuin päivänkakkara, peltosaunio ja merisaunio, ja ne rajoittuvat pääosin eteläiseen Suomeen.

Peltosauramon lehden liuskat ovat selvästi litteitä, millin parin levyisiä. Mykerö on pienempi kuin saunakukilla tai päivänkakkaralla ja koko kasvissa on harmahtava sävy. Se on tyypillisimmillään hiekkaisten perunapeltojen ja ruispeltojen rikka, mutta kasvaa myös kalliokedoilla.

Pelloilla peltosauramon elämä perustuu siemenpankkiin. Kun nurmi kattaa maan, peltosauramoa ei näy. Kun pelto kynnetään, sauramo itää, kukkii ja luo maahan uuden tuoreen siemenvaraston.

Peltosauramo on Suomessa eteläinen laji. Erona päivänkakkaraan ovat liuskaiset lehdet. Kuva: Henry Väre

Kamomillasaunio on meillä nykyisin lähinnä peltorikkaruoho tai satunnainen. Senkin elo perustuu siemenpankkiin. Yhtenä vuonna sitä saattaa olla harvaksi jääneessä viljassa runsaastikin, seuraavana vuonna ei kenties ensimmäistäkään. Runsaimmin sitä on kasvanut Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla.

Viljapeltojen rikkaruohoruiskutukset ovat tehneet kamomillasaunioista entistä harvinaisemman. Sitä on siis viljeltävä, jos haluaa hiushuuhteen, jalkakylvyn tai rentouttavan kupillisen kamomillateetä.

Päivänkakkaran hammaslaitaiset lehdet ovat varressa kierteisesti. Romantikot herättävä kukka yllättää tympeällä hajullaan. Kuva: Timo Nieminen