38/2025

Talviruokintapaikka kannattaa yrittää suunnata sitä eniten tarvitseville metsän linnuille.

Näitä ovat voimakkaasti vähentyneet metsätiaiset, koko maassa hömötiainen, Lapin rajoille asti töyhtötiainen, Lapissa lapintiainen. Etelässä hieman laikuttaisesti esiintyvä kuusitiainen sekä Etelä- ja Keski-Suomessa puukiipijä tulisivat muille metsätiaisille sopivalle ruokintapaikalle. Ja tikoista kannattaisi hyvänä tavoitteena olla valkoselkätikka.

Tavoitteen saavuttamiseksi kannattaa suunnitella ruokintapaikan sijoituspaikaksi vähän etäämmällä asutuksesta oleva metsä.

Metsän tulisi kooltaan olla riittävän suuri tiaisparvelle – mieluusti kymmeniä hehtaareja. Tärkeää olisi, että se on iältään ja puustoltaan monipuolinen iältään ja mielellään havupuuvaltainen, mutta samalla reippaasti lehtipuuta sisältävää sekametsää. On tosi hyvä, että metsälössä on vanhoja puita, myös vanhoja koivuja ja haapoja.

Tarkempi sijainti tulisi valita niin, että tiaisilla on aina hyvää suojaa havupuiden oksien alla ja lomassa. Tiaisruokintapaikkaa ei siis pidä suunnitella liian avonaiseen maastoon. Muuten nopealle ja ketterälle varpushaukalle avautuu aivan liian helppo saalistusmahdollisuus. Tiaisten pitää päästä nopeasti syöksymään suojaan oksistoon haukan ulottumattomiin.

Metsätiaisille sopivaa ruokaa ovat tali ja siemenet. Kotimaiset siemenet ovat laadultaan varmempia, varsinkin, jos löytää aitoa luomua. Talipötköt ja tali-siemenpötköt ovat hyviä. Tikoille sopivat paitsi talitangot, esimerkiksi sianrasva, jossa on nahka mukana. Ne kannattaa kiinnittää puun rungolle ja aina tiukasti, jotta näätä tai orava ei pihistä niitä linnuilta ja aiheuta katkosta ruokintaan.

Ja jos ruoka sattuu jostain syystä pahettumaan säiden vuoksi, se on poistettava ja vietävä roskiin ja samalla uutta tilalle.

Ruokinnan jatkuvuus on tärkeä. Siksi ruokintapaikkaa ei kannata viedä liian vaikeakulkuisen paikkaan. Ruokintapaikan tarjontaa pitää päästä täydentämään kaikilla keleillä. Esimerkiksi 10 litran ruokinta-automaatti on kätevä varmistamaan jatkuvuutta. Se pitää myös siemenet kuivina. Talipötköille on myös käteviä teleineitä.

Kuusitiainen tulee mielellään metsäruokinnalle, mutta se viihtyy hyvässä metsälössä myös asutuksen laiteilla

Eli syrjäinen, vaan ei liian kaukainen sijainti kunnollisessa monipuolisessa riittävän kokoisessa metsässä, linnuille aidosti suojainen kohta, sopiva aloitusajankohta, puhdas, sopiva ruoka ja jatkuvuus ovat siis onnistumisen kannalta tärkeitä ja vaikutuksellisia asioita. Nämä helpottavat metsätiaisten osumista ruokinnalle. Eivät asutusta enemmän talvella suosivat linnut kuten tali- ja sinitiainen kuitenkaan karkota metsätiaisia tai edes vaikuta niiden ravinnonsaantiin ruokintapaikalla. Mutta valittava paikka on tärkeä siinä suhteessa, että se tavoittaa metsätiaiset, että ne löytävät sen. Mitään lajia ei tule karkottaa eikä se ole mahdollistakaan.

On hyvä aloittaa ruokinta syyskuun jälkipuoliskolla tai lokakuun alussa, Lapissa ja Koillismaalla jo varhemminkin. Tämä syksy öineen on ollut niin lämmin, että vielä ei olla myöhässä. Kun tulee pakkasöitä, on luonnollista aloittaa. Rasvakin säilyy silloin hyvänä riittävän pitkään.

Syksyllä aloitetun ruokintapaikan talille saattaa osua valkoselkätikka juuri silloin kun se aktiivisimmin kiertelee talvehtimismetsiä tutkimassa. Pian se oppii vierailemaan talilla yli talven ainakin kerran pari päivässä, joskus tiiviimminkin. Valkoselkätikan uhanalainen kanta vahvistui osaksi juuri kohdennetun taliruokinnan ansiosta. On mukava saada ”valkkari” tai vaikkapa pikkutikka ruokinnalle. Harmaapäätikka tulee aika helposti. Joskus ruokintapaikoilla vierailee myös palokärki.

Varhaisessa aloittamisessa on myös se etu, että tiaiset nimenomaan syksyllä kuljettavat ruokinnalta suuren määrän siemeniä talven varalle puun oksien kätköihin ja kaarnanrakoihin. Uskomattoman hyvin metsätiaiset löytävät kätkemänsä ruoan keskitalvella, kun päivä on lyhimmillään ja pakkanenkin ehkä samanaikaisesti kovimmillaan. Tiaiset muistavat jopa tuhansia yksittäisiä kätköjä.

Varsinkin, jos siementen ja talin lisäksi on tarjolla myös maapähkinöitä, närhen kokoinen hauska pähkinähakki ja tiaisen kokoinen vilkas  pähkinänakkeli aivan etelässä tai vaellusvuosina muuallakin maassa voivat ”bonuksena” löytää metsätiaisten ruokintapaikan.