Löysin maaliskuussa pälveltä elävän sitruunaperhosen, se makasi kyljellään metsämaassa. Mistä se siihen oli ilmaantunut? Miten sitruunaperhoset talvehtivat?

Sitruunaperhonen talvehtii aina aikuisena, kuten vakinaisista päiväperhosistamme nokkos-, neito- ja liuska- eli herukkaperhonen sekä suruvaippa. Mikä riemu, että meillä on nämä kevään airueet liihottelemassa vasta sulaneilla pientareilla! Vain tyttöperhonen ehtii yhtä varhain liikkeelle kotelosta kuoriutumalla, mutta sehän onkin mittariperhonen.

Nokkos- ja neitoperhoset hakeutuvat usein talvehtimaan rakennuksiin. Liuskaperhonen ja suruvaippa ilmeisesti menevät luonnonkoloihin, vaikkapa juurenonkaloihin, myyränkäytäviin ja kivilouhikoihin.

Sitruunaperhosen on sanottu talvehtivan karikkeen joukossa, mutta muutamat Luontoiltaan saapuneet havainnot viittaavat siihen, että sitruunaperhoset talvehtisivat lähellä maan rajaa varpujen alaoksilla istuen. Tässäkin tapauksessa perhonen on saattanut tulla tönäistyksi alas varvultaan.

Seppo Vuokko on kehittänyt oman teoriansa: sitruunaperhoset saattavat vaihtaa elinympäristöään talvehtiakseen lähinnä kuivilla kankailla, puolukka- tai kanervatyypin männiköissä. Vähät havainnot talvehtivista yksilöistä ovat tosiaan tällaisista ympäristöistä, mutta Seppo sanoo lisäksi näkevänsä kevään ensi yksilöt näillä paikoilla. Myös Suomen päiväperhoset -kirjassa mainitaan elinympäristön muutos, mutta ”kaikenlaisista rehevistä metsistä” paatsamaa kasvaville paikoille.